Kirjastoarvio

Kävin minäkin tänään muiden joukossa pällistelemässä uutta kirjastoamme.

Arvioni ensivaikutelman perusteella: On se kyllä komia ja avara lukaali. Istumapaikkojakin on paljon, ja sen verran mukavia nojatuoliakin löytyi, että houkuttelevat ihan oleskeluun. Kahvila on suuri plussa. Lasten- ja nuortenpuoli oli myös hauskasti toteutettu lattiaan upotettuine näyttelyvitriineineen. En tiedä täytyykö siellä vastaisuudessa noudattaa perinteistä "hiljaa kirjastossa" -periaatetta, mutta minusta oli vallan mukava tunnelma kun talo oli täynnä väkeä ja puheensorinaa. Se loi mielikuvaa dynaamisesta kohtaamispaikasta missä voi sekä sivistyä että seurustella.

Minulle jäi vielä muutama asia epäselväksi, mm. se että löytyykö talosta vielä erillinen lukusali. Näkemäni lukupöydät eivät nimittäin mielestäni sovellu syvempää keskittymistä vaativaan lukemiseen. Niissä kun istutaan nenäkkäin vastakkaisella puolella olevan lukijan kanssa, eikä vierustoveriinkaan ole minkäänlaista näkösuojaa. En minä ainakaan osaisi keskittyä... Mutta hienot pöydät oli muuten.

Henkilökunnalla tulee varmaan olla aikamoinen työ opettaa mummoja ja pappoja lainausautomaattien käytössä. Ei käy kateeksi. Minähän olen jo iät ja ajat automaattia käyttänyt, mutta se voi olla suuri askel muita laitteita kuin kahvinkeitintä pelkäävälle Sylvi-muorille... Toivottavasti muuten kukaan kirjastovirkailija ei ole menettänyt työpaikkaansa noille laitteille.

Kirjasto on muuten paikka missä voisin itsekin työskennellä. Vaan kun ei ole koulutusta. Jatko-opintojeni ohella suoritin Avoimessa Yliopistossa 3 opintoviikon Information management -peruskurssin, ja läpäisin jopa tentin jolla karsittiin jatkoon oikeutetut opiskelijat. Mutta koska sillä hetkellä tosiaankin tein täyspäiväisesti lisuriani, en jaksanut enää iltaisin opiskella. Se on harmi. Jos vielä joskus yrittäisi uudestaan. Nyt olen kyllä melko kyllästynyt kaikkeen opiskeluun.

Ja lopuksi episodi elämästä kissan kanssa:

Ajattelin tänä aamuna nukkua oikein pitkään, vaan eipäs onnistunut. Heräsin yllättäen terävään naukaisuun joka kuului niin läheltä ja kovaa että meinasin saada sätkyt. Kun avasin silmäni, huomasin makaavani selälläni nukkuva Pico rintani päällä. Ukkeli oli taas nähnyt äänekästä unta - sitä on vanhoilla päivillä alkanut tapahtua yhä useammin. Nykyään nukumme myös yhä useammin päällekkäin - on se kumma että vaikka makaan kyljelläni ja muuttelen vähä väliä asentoani, niin äijä senkun pysyttelee siinä melkein koko yön...Rentoa viikonloppua toivottaa meiän väki...