Koska en vieläkään ole oppinut sanomaan ei, olen perjantaina menossa pälisemään erääseen seminaariin. Kyseessä ei ole kuin puolen tunnin alustus, mutta se on silti teettänyt ylenpalttisesti työtä ja ahdistusta. Tänään olen vielä ravannut useassa kirjastossa hakemassa viime hetken lisäinspiraatiota. Uudessa kaupunginkirjastossamme palloilin hyllyjen välissä pitkän tovin sormi suussa ennen kuin kävi ilmi että hakemaani aikakauslehteä ei löydykään sieltä, vaan pari korttelia kauempaa sijaitsevasta Julinista, missä kaunokirjallisuus ja taidekirjat ovat evakossa. Ja taas sitä lampsittiin...
Julinissa käydessäni sain myös vastauksen kysymykseen jota olen päässäni pohtinut kirjastouudistuksesta lähtien: Mihin on mahdettu sijoittaa aikuisten sarjakuvat? Kaunokirjallisuuden joukossahan ne.
Nyt on jatkettava hommia. Miksi minä, joka inhoan julkista esiintymistä, olen saattanut itseni tällaiseen tilanteeseen? Kuulemma on tulossa aika paljon kuulijoitakin. Varmasti kommentoivat tai kysyvät jotain, mihin en osaa vastata. Aaaarrrggghhh!!!
3 kommenttia:
Onnea alustuksen pitoon. Usko pois, hyvin se menee.
Mukavaa viikon alkua Anne :)
Kyllä sie pärjäät!
Minusta on tylsää, kun on uusi hieno kirjasto, mutta kaunokirjallisuuden joutuu hakemaan muualta.
Marko F. ja Marikki: Kiitos kannustuksesta! Tällaisissa tilanteissa vaan aina tuuppaa tulemaan sellainen tunne, että "En minä mistään mitään tiedä, mitä minä täällä teen?"
Lähetä kommentti