Niisk ja pärsk. Iski sitten tauti. Viime yönä en saanut nukuttua kun nielua poltti ja kutitti, ja nousipa vielä kuumekin. Perskeles. Nyt sitten lipittelen kanakeittoa joka on tarpeeksi hellää kurkulleni... Tätä se pari päivää kestänyt aivasteluni sitten enteili.
Onneksi kuitenkin sairastuin vasta teatterireissun jälkeen. En missään nimessä olisi halunnut jäädä Thorin vasarasta paitsi. Oli se sen verran hyvä.
Pidin tosi paljon monipuolisista lavasteista ja pyrotekniikan taitavasta käytöstä. Lavastetekniikka oli tosiaankin ihan toista luokkaa kuin meillä erään pikkukaupungin kansalaisopiston teatterissa, missä aikoinaan vaikutin. (En näytellyt, vaan touhusin lavasteiden, maskeerauksen ja valojen parissa.) Musiikkikin oli sopivan rock, ja esiintyjät osasivat laulaa. Ja herranjumala sentään, Sigurdhan (Vallu Lukka) oli hottia kamaa! *köh köh*. Seurueemme naispuoliset henkilöt olivat erittäin tyytyväisiä siihen että meillä oli eturivin paikat...
Ainoa asia, mistä huomauttaisin, oli että olisin ehkä halunnut nähdä toisen näyttelijän päällikön tyttären roolissa. Jonna Kososen lauluääni oli mielestäni aivan liian poikkeava verrattuna muihin ensemblen voimakasäänisiin laulajiin.
Voin muuten suositella väliaikakahvien ym. varaamista etukäteen. Oli tosi mukavaa mennä suoraan katettuun kahvipöytään, ilman että tarvitsi jonotella.
2 kommenttia:
Pikaista paranemista, kaima!
Kiitos, kaima. Paranemisen merkkejä ei vielä näy...
Lähetä kommentti