"Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät rakasta kukkia tai pitävät niitä vain somisteina, kuten koristetyynyä tai jotain Hummelin posliinihahmoa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat äärimmiäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan, ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan."
Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)
On ne kukat vaan niin kauniita. Pidän sekä maassa kasvavista kukista että leikkokukista, värikäs kimppu vaasissa tuo silloin tällöin kaivattua piristystä kotiin. Pulla-Armas on tosin sitä mieltä että eläviä kasveja ei pidä silpoa - joten kukkakimppujen sijaan saan häneltä lahjaksi ruukkukasveja, joskus jopa taimia.
Mutta nyt se kuva - osallistun leikkokukalla:
4 kommenttia:
Nätiltä näyttää. :)
Kaunis kukkakuva. :)
Kaunis kuvakulma kauniiseen kukkaan.
Erittäin viehkeä yksilö ja kauniisti kuvattu!
Lähetä kommentti