Otin kesäprojektiksi lukeakseni loput Douglas Adamsin Linnurata-sarjasta. Linnunradan käsikirjan liftareille olin lukenut jo aiemmin, ja tykkäsin siitä kovasti. Adamsin kerronta on verbaalisesti huikeaa, ja etenkin masennuksesta kärsivä Marvin-robotti viihdytti minua suuresti. (Huom! en toki naureskele masennuksesta kärsiville ihmisille, mutta kyseinen diagnoosi robotilla on huvittava ajatus.) Ajattelin siis tarkastaa muutkin kirjat, vaikka Pulla-Armas varoitteli minua niiden huonoudesta.Sain eilen projektini loppuun, ja lyhyt, mutta vakaa arvioni on: Teosta sanotaan viisiosaiseksi trilogiaksi, ja olen sitä mieltä, että se olisi pitänyt jättää ihan oikeaksi kolmiosaiseksi sellaiseksi. Alkuperäisen teoksen lisäksi kaksi seuraavaa kirjaa, eli Maailmanlopun ravintola ja Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki olivat minusta hauskoja ja hyviä. Viimeiset kaksi, Terve ja kiitos kaloista ja Enimmäkseen harmiton, sen sijaan olivat jo täysin turhia, ja tuli samanlainen pitkityksen maku kuin joidenkin elokuvien jatko-osia katsellessa. Lisäksi ne olivat minusta aika sekavia. Mutta löytyipä ainakin vastaus kysymykseen, että elääkö Elvis.
Nyt luvussa on kaksi teosta: Yöpöydällä scifitarina nimeltä Kapteenin tarina, ja laukussa kahvilakirjana Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva, joka on jo kauan ollut lukulistallani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti