Akvaarioharrastukseni ei ollut mitenkään menestyksekästä - onnistuin hankkimaan itsemurhaan taipuvaisia kaloja. Yksi keltabarbi oli tunkenut ison päänsä ruukun pohjan reiästä eikä päässyt enää irti (ok, minun moka, ei olisi pitänyt laittaa sellaista ruukkua sinne), toisen kerran taas löysin pöydältä akvaarion vierestä kuivuneen matokalan, eli piikkisilmän. Kaveri oli hypännyt akvaarion nurkassa olleesta pienestä aukosta surmaansa. Oli muuten aika inhottavaa raapia kuivunutta fisua pöydän pinnasta. Ihme ettei Pico ollut sitä löytänyt.
Hetken aikaa minulla oli taistelukala nimeltä Gunnar. Gunnar oli punainen ja komea. Ollessani mökillä tämä kuitenkin otti ja kuoli (kaveri oli käynyt ruokkimassa sitä päivittäin). Hautajaiset järjestettiin puhelimitse - kuuntelin mökkikamarissa kun kaverini veti Gunnarin vessasta. R.I.P.
Suurimman surun aiheuttivat pikkuruiset pallokalat Pilli ja Pulla. Kaverit olivat äärimmäisen vaikeita ruuan suhteen. Toukkia niille piti antaa, mutta ei se helppoa ollut. Juuri kun huokaisin helpotuksesta ajatellen että "nyt se nieli sen", niin kaveri pullautti toukan suustansa. Äärimmäisen turhauttavaa. Lisäksi Pilli ja Pulla ei tuntunut tulevan toimeen keskenään, joten toinen (en enää muista oliko kyseessä Pilli vai Pulla) pääsi kokeilemaan Pulla-Armaksen akvaarion vedessä uiskentelua. Eräänä aamuna löysin odotetusti jäljellejääneen kaverin kellumasta pullea vatsa pystyssä. Hain maanpaossa olevan yksilön jälleen kotiin, koska se ei ollut syönyt yhtään sen paremmin vieraissa vesissä. Eipä kestänyt kauaa kunnes sekin poistui kalojen taivaaseen.
Pallokalat ovat tunnetusti hankalia elätettäviä, mutta oli ihan pakko kokeilla. Ihastuin akvaariokaupassa niiden hellyttävään ulkonäköön, ja Pulla-Armas osti ne minulle synttärilahjaksi. Tästä linkistä pääsee vilkaisemaan miltä tuollainen kääpiöpallokala näyttää.
Mutta nyt ne kuvat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti