keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007

Taas kerran kävi niin

Eilen tapahtunutta:

Puhelin soi. Huomaan sen olevan oudosta numerosta ja ilahdun, että nyt varmaan tulee pyyntö työhaastatteluun.
Nostan luurin - väärä numero!

Kuin lössähtisi maan pinnalle kymmenen kilometrin korkeudesta. Eikä ole edes ensimmäinen kerta kuin noin on käynyt - jollain korkeammalla taholla taitaa olla sairas huumorintaju. Depeche Modea siteeratakseni:

I don't want to start any blasphemous rumours
but I think that God's got a sick sense of humour
And when I die
I expect to find him laughing


Voin tässä taas kerran vain todeta, että ei jatko-opiskelut kannata. Tai kannattaa ne, jos ei halua enää oikeisiin hommiin. Kiroan jälleen kerran sen päivän kun suostuin sitä hyödytöntä lisuria tekemään. Minuthan oltiin samaan aikaan ottamassa kolmen kuukauden konkreettiseen kulttuuriprojektityöhön. Mutta koska sen jatko oli siinä vaiheessa vielä epävarma, valitsin kolmen vuoden varman rahoituksen tutkimustyön parissa. Wrong choice. Ties kuinka paljon meritoivaa työkokemusta minulla nyt olisi, jos olisin valinnut vaihtoehdon a.

Valitanpa vielä vähän: Kun ei tartte töihin mennä, niin voisi käyttä tilaisuutta hyväkseen ja nukkua pitkään, mutta kun sekään ei käy. Talossa tehdään julkisivuremonttia, ja se meteli on sitten aivan helvetillistä. Alkavat heti aamukahdeksalta.

Päätäkin jomottaa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Älä sure menneitä valintoja - ehkä se kulttuuriprojekti olisi tosiaan loppunut sen 3 kk:n jälkeen ja olisit kuitenkin työttömänä. Kyllä jotain vastaan tulee, kun vain jaksat odottaa. Mieheni oli 5 vuotta ilman töitä, kävi välillä työllisyyskursseilla ja pari kertaa sai puolen vuoden työllisyyspestin, kunnes lopulta tärppäsi. Hän ei tee alansa töitä, mutta saa säännöllistä kuukausipalkkaa. Tämä ei ehkä sua lohduta, mutta kertoo sen, että muutkin ovat kokeneet tuon työnhakemisen tuskan. - Ja julkisivuremonttikin on koettu, se kesti 8 kuukautta...

-Anne- kirjoitti...

Kiitos lohdutuksen sanoista, Iines.
Se tässä eniten ärsyttää, etten pääse edes haastatteluihin.

Tokihan minä viihtyisin ihan vapaaherrattarena, mutta kun on kaiken maailman velkoja, jotka vaativat vähän nykyistä suuremmat tulot.

Anonyymi kirjoitti...

On käynyt tässä sivusta seuranneena aika ilmeiseksi, että työnsaanti kestää lisureilla ja tohtoreilla. Ja sitten kun paikka löytyy, se on Hesassa.

Löysin ainakin lähes(?) sun alan maisterien työllistymistilastoja (Turusta valmistuneita) Huom. n= vain 26.
- 16 % työttömänä, 16 % muu
- 22 % työllisistä töissä Turussa
- 28 % töissä järjestössä, säätiössä tms.
- palkka noin 1700 e
- ammatteja: assareja, tutkija, elokuvaohjaaja, erityisope, ope, hyttisiivooja, myymäläapulainen,luetteloija, museotutkija, museovirkailija, näyttelysuunnittelija, maatalousyrittäjä, freelancer toimittaja, projektipäällikkö, ravintolatyöntekijä, tstosihteeri. Että moneksi on.

Anonyymi kirjoitti...

Harmittaa sun puolesta. Uskon kyllä, että varmasti tärppää jossain vaiheessa. Pakkohan jonkun on huomata, kuinka hyvä sä olet.

Meillä alkaa vielä tänä syksynä hissiremontti. Siitäkin lähtee helvetillinen meteli. Tiedän siitä, kun edellisessä asuinpaikassa oli. Ne aloitti jo seitsemältä iskuporakoneen kanssa...

-Anne- kirjoitti...

K: Hyttisiivousta kai on itsekin kohta harkittava - vaikka pelkkä ajatuskin kammottaa. Siivota ny risteilymatkustajien oksennuksia - kyök. Sadattelen yhä, etten tajunnut opiskella ohjelmointia tms...

Marikki: Kiitos kannustuksesta. Kun pääsisi todistamaan hyvyttään joskus...
Tännekin ollaan suunnittelemassa hissiremonttia - ei kuulosta kivalta.

Anonyymi kirjoitti...

Se tärkein jäi sanomatta: tohtoreilla (ja lisureilla) työtilanne on silti erinomainen ja työttömyys keskivertoa harvinaisempaa. Eivätkä varmasti siivoa hyttejä. :)

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails