Muutamia aatoksia...

Lounaalla Pulla-Armaksen kanssa keskustelimme eilisestä tapauksesta, ammuskelijan netistä löytyvästä ”manifestista” ja median raportointitavoista.

Sehän on selvä, että tekijällä on jossain vaiheessa napsahtanut ja pahasti. Edellä mainittu manifesti on hurjaa ja hämmentävää luettavaa, siitä huokuu ääretön viha sekä suuruudenhulluja yli-ihmis- ja rodunjalostusaatoksia, mutta seassa on myös kriittisiä ajatuksia sellaisista asioista, joita olemme itsekin toisinaan pohtineet. Ajatukset ovat tässä vain saaneet huomattavasti aggressiivisemman ulkomuodon, ja sekoittuneet pimeän mielen tuottamiin sekasortoisiin aatoksiin.

Viittaan kommentteihin siitä, että demokratia onkin vain näennäisdemokratiaa, eivätkä ihmiset ole lainkaan vapaita tekemään omia valintojaan, vaan massoja johdatellaan ylhäältä mm. median avulla. Tämä käy ilmi mm. seuraavasta sitaatista:

Yhteiskuntia hallitsee manipuloivat ja karismaattiset populistipoliitikot, jotka välittävät vain enemmistön eduista, eivätkä perusta päätöksiään järkeen vaan massojen tunteisiin. Massat antavat valtion auktoriteettien tehdä kaikki tärkeät päätökset heidän puolestaan. Massat hankkivat koulutuksen, opiskelevat, menevät töihin ja äänestävät vaaleissa. He luulevat olevansa vapaita eivätkä kyseenalaista tai kritisoi järjestelmää.

Itseäkin aina välillä ärsyttää ihmisten laumakäyttäytyminen ja kritiikin puute (myönnän, kuljen itsekin usein lauman mukana, mutta en silti niele kaikkea mitä minulle syötetään). Mutta vaikka maailma vituttaakin välillä, niin ei se silti oikeuta menemään teloittamaan syyttömiä – ennemminkin voisi vaikka itse pyrkiä politiikkaan tai jotain. Huomion herättäminen tappamalla muita on hyvin raukkamainen teko. Ihan sama juttu kuin terroristien kanssa.

Pulla-Armas huomautti, että media on tekijän tekstiä lainatessaan tuonut esille vain ne messevimmät, ihmisvihasta ja tappamisesta kertovat kohdat, kun taas seasta löytyvää yhteiskuntakritiikkiä ei olla käsitelty (Huom: en ole tarkistanut viimeisimpiä uutisia, huomio perustuu eilisen ja tämän aamun uutisoinnille). Uutisoinnilla halutaan ilmiselvästi luoda kuvaa mielipuolesta jolle väkivalta oli pakkomielle. Totta, olihan kyseessä mielipuolisuus, mutta silti tuo uutisointi ja lainausten käyttö oli vähän yksioikoista. Korostan vielä, että en missään nimessä puolla tyypin tekoja tai ajatuksia siitä että ihmiset tulisi tappaa tyhmyytensä tähden, halusin vain huomioida median tavan välittää tietoa selektiivisesti.

Nyt haetaan syyllistä

Tutkiskelin tänään lehtien uutisointia, ja eiköhän siellä taas näkynyt otsikoita kuten ” Tykkäsi ampumispeleistä”, ”Täällä ammuskelija pelasi sotapelejä”. Ja jossain joku heristelee sormeaan ja vaatii että tällaiset pelit tulisi kieltää. Luulenpa, että ainakin tässä tapauksessa syy löytyy jostain muualta kuin peleistä. Olemme Pulla-Armaksen kanssa molemmat innokkaita shootereiden pelaajia, puhumattakaan siitä että olemme splatter-elokuvafaneja, mutta emme silti haaveile kanssaihmisten räiskimisestä kuoliaaksi. Oikea väkivalta tuntuu pahalta, ei väkivaltaviihde ole sen suhteen turrutanut. Tietysti on niin, että mieleltään rikkinäinen henkilö voi kokea nämä asiat eri tavalla. Mutta yhtä lailla tällainen henkilö voi ottaa vaikutteita kirjoista tai tv-uutisista. Joten eipäs nyt käydä syyllistämään vain yhtä mediaa.

Ilta-Sanomien jutussa pelitutkija, professori Tony Manninen toteaakin hyvin fiksusti että ”ei voi ajatella, että peli on sinällään hyvä tai paha. Olennaisempaa on mihin peliä käytetään, ja kuka niitä käyttää”.

En kuitenkaan suosittele näitä pelejä keskenkasvuisille lapsille, joiden psyyke ei ole vielä täysin kehittynyt. Mutta sen sijaan, että meiltä aikuisiltakin evättäisiin peliharrastus pelisensuurin myötä, suosittelen että vanhemmat tarkkailisivat enemmän lastensa touhuja, ja asettaisivat kunnon rajat tekemisille. Monet vanhemmat eivät käsittääkseni piittaa esim. pelien ikärajoista. Ja jos tähän lasten ja nuorten väkivallalle altistumisesta ruvetaan puhumaan, niin kersathan saavat nähdä väkivaltaa jo pienestä pitäen piirretyissä elokuvissa – niissähän on hirveästi mätkintää ja rytinää. Siinäkin lienee ajattelemisen aihetta.

Iltalehti on ottanut aiheeksi myös mielialalääkkeet ja niiden vaikutuksen aggressiivisuuteen. Siihen en mene ottamaan kantaa koska en tiedä asiasta mitään. Täytyy kysyä asiasta psykiatrikaveriltani.

Päivän parhaan kommentin luin äsken Iltalehden keskustelupalstalta. Siellä nimimerkki ”Anneli” toteaa: "Olisiko syytä miettiä esimerkiksi Lordin ja HIM:n 'musiikin' kieltäminen kokonaan Suomessa?" Onkohan tuo kirjoittaja ihan tosissaan? En jaksa edes kommentoida.

Mitä seuraavaksi?

Nyt tietysti mietitään, miten tällaisia tragedioita voisi estää. Siinä onkin yhteiskunnalla miettimistä. Mikäpä minä olen neuvoja jakelemaan, mutta tässä muutama ajatus: Minun mielestäni olisi tärkeää, että pidettäisiin yllä jonkinlaista sosiaalista kontrollia, huomioitaisiin toiset ja oltaisiin herkkiä signaaleille jotka viestittävät toisen ihmisen sisällä tapahtuvasta myllerryksestä. Asioihin pitäisi myös uskaltaa tarttua ajoissa ja vakavissaan.

Toinen asia mikä on ajankohtainen ja syynä monen nuoren pahoinvointiin on koulukiusaaminen, en tosin tiedä oliko tässä tapauksessa taustalla sellaista. Kuulin juuri entiseltä kouluavustajalta että tämä oli työssäoloaikanaan huomauttanut koulunsa rehtorille että koulussa esiintyy erittäin paljon kiusaamista, jopa väkivaltaista sellaista. Rehtori oli vain pyöritellyt päätään ja todennut että ei sille mitään voi tehdä. Jos asenne on muuallakin tuollainen, niin tilanne tulee vain pahenemaan.

Tuliaseethan ovat vain tekojen toteutusvälineitä eikä aiheuttajia, mutta kyllä niiden saatavuudestakin voitaisiin keskustella. Ja eikös aseenkantoluvan hakijoille voisi ainakin tehdä jonkinlaista psykologista testiä?

Tässä muutamia ajatuksia, joita tapahtuma herätti. Tragedia vaikutti murskaavasti monen ihmisen elämään, en voi edes kuvitella heidän tunteitaan. Toivon että he selviävät joten kuten kriisistä. Toivottavasti tämä käynnistää vakavan keskustelun nykyajan ihmisten tilasta, arvoista, empaattisuudesta, etiikasta, yhteisöllisyydestä ja mielenterveysongelmista.