Yksinkertaiset ideat kunniaan

Mainostan aina itseäni käytännönläheisenä henkilönä, mutta välillä kyllä vaikuttaa siltä, että ainakaan ongelmanratkaisukykyni ei ole huippuluokkaa. Tuuppaan usein menemään kiertotien kautta ratkaisuun, kuten tänäänkin kävi.

Kyse on siitä kovan onnen puurolautasesta, mistä kerroin edellisessä postauksessani. Olin liottanut sitä vedessä ja pesuaineessa pari päivää, eikä se osoittanut minkäänlaista halukkuutta irtoamiseen. Hyvät, lukijat seuraavassa esittelen teille kuvasarjan siitä, mitä temppuja voi (muttei välttämättä kannata) yrittää, jos puurolautanen liisteröityy mikrokupuun:

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)


Viimeisestä vaiheesta ei käytännön syistä ole kuvaa, koska käteni olivat varatut. Kysyn vaan, että minkä takia en heti keksinyt sitä kuvun vääntelemistä? Onkohan se miehinen puoleni joka saa minut aina ensimmäiseksi tarttumaan sähkötyökaluihin vaikka olemassa olisikin helpompi ratkaisu? No, omaksi puolustuksekseni voinen sanoa että kupu on todella kova, enkä heti uskonutkaan saavani sitä taivutettua millin vertaa. Mutta parin millin liikkeen sain aikaiseksi, ja se riitti. Tuon kun olisin tajunnut heti, oltaisiin säästytty paljolta hieltä, epätoivolta ja rumilta sanoilta. Hieman nolotti viedessäni porasarjaa takaisin kaappiin...

Nyt kun vielä muistaisin sen, että en ensi kerralla käytä kupua. Tai sitten heitän sen mikropuuron hornaan ja käytän ihan perinteistä Elovena-pussipuuroa.

Edit: Näköjään matemaattisetkin kykyni ovat vajaat - kuvasarjassa hypätään kolmosvaiheesta viitosvaiheeseen... *huokaus*