On se kamalaa kun ihminen ei saa unta.Olen viime aikoina alkanut yhä useammin kärsimään unettomuudesta. Viime yö oli varmaan jonkinlainen ennätys - tuntui siltä, etten varmaankaan montaa minuuttia nukkunut. Tämä on jonkinlaista valikoivaa unettomuutta, jota ilmenee vain silloin kun Pulla-Armas on täällä yötä. Silloin kun en voi kääntyillä vapaasti sängyssä, tai käydä lukemaan kirjaa tms. väsyttävää. Sitten vaan kärvistelen ja katselen kattoa.
Tiedän, että kyseessä lienee jonkinlainen psykologinen häiriö - nykyään tuppaan jo nukkumaan mennessä miettimään, että mahdanko saada nyt unta, ja senhän tietää mitä sitten tapahtuu. Nyt olen muutaman yön kärsittyäni sentään hankkinut itselleni iPodiin äänikirjan, jota voin kuunnella vieruskaveria häiritsemättä. Mutta ei se silti nukahtamaan ole auttanut. Pitäisi varmaan hankkia joku rentoutusnauha joka opettaisi tyhjentämään pääkopan. Jos en heti nukahda, pääni täyttyy nimittäin tuhansista ajatuksista jotka estävät täydellisen rentoutumisen. Niitä ajatuksia sitten tulee vatvottua yön pimeydessä, ja peli on menetetty.
Onneksi ulkona sentään paistaa aurinko, se piristää - kuin myös tieto siitä, että olen kohta lähdössä Café Artiin mochachinolle. Nam.
(Kuva lainattu Paula Bray Photographyn Flickr-albumista Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.0 Generic -lisenssin mukaisesti)
2 kommenttia:
Unettomuus on inhottavaa ja varsinkin pitkinä jaksoina kestämätöntä. Toivottavasti viikonloppu laittaa unirytmisi taas kohdalleen!
Iines: Ei sitä kauaa jaksaisi kärsiä, onneksi ei tartte aamuisin mennä töihin.
Lähetä kommentti