Jotain

Minulla ei tällä hetkellä ole mitään tähdellistä asiaa, joten käytän tämänkertaisen puheenvuoroni erään toisen blogin mainostamiseen:

Löysin jokin aika sitten blogin Top100 - Parhaimmat levyt kautta aikain?
Siinä kolme herrasmiestä käy säntillisesti läpi Rolling Stone -lehden Top100-levylistaa, jakaen ajatuksiaan teoksista. Siinä on urakkaa kerrakseen. Tällä hetkellä ollaan päästy Bruce Springsteenin Born in the U.S.A. -albumiin, joka on listalla sijalla 85. Itseäkin melkein kiinnostaisi moinen projekti - voisi olla avartava ja sivistävä kokemus tutustua kaikkiin klassikoihin. Sieltä voisi kenties löytää joitain helmiä... Samanlaisen projektin voisi muuten tehdä elokuvien suhteen - eiköhän niistäkin ole joskus joku taho laatinut jonkinmoisen maailmankaikkeuden parhaat -listan?

Ainiin, loppuun vielä pari mötköttävää sanaa nykyajan tv-sarjoista ja niiden päättymättömyydestä. Tänään tuli Heoresin viimeinen jakso - siis ensimmäisen tuotantokauden sellainen. Minun mielestäni se loppui sellaisella tavalla, että koko tarina voisi hyvin päättyä tähän - mutta eikös sitäkin sarjaa olla sitten jatkettu uusilla tuotantokausilla, ja jatketaan varmaan maailman tappiin. Miksi nykyään ei osata enää tehdä lyhyitä sarjoja? Yksi syy siihen, että lopetin aikoinaan Lostin katselun oli se, että loppua ei näkynyt. (Tosin olen kaiken hypetyksen seurauksena taas pikkuhiljaa kiinnostunut sarjan käänteistä, ehkä katson sen joskus dvd:ltä pikakelauksella.) Yleensä en pidä yli-pitkistä elokuvistakaan, poikkeuksen kylläkin tekee Taru sormusten herrasta -leffat, sillä ne imaisivat mukaansa niin tehokkaasti että ajantaju hävisi.

Mitä tässä ajan takaa, on että lyhyestä virsi kaunis ja ajoissa lopettaminen on kultainen taito.

Hei... olihan minulla sittenkin asiaa. =)