Pico oli tässä muutaman päivän aikana tosi kenkkuileva ruuan suhteen, toisin sanoen oikein mikään ei tuntunut maistuvan. Sitten annoin periksi ja keitin herralle paketillisen seitiä. Kuten tavallista, keittiössä oli keiton aikana komea kissatanssi ja -lauluesitys, ja herra popsi päivän aikana vatsan pullolleen herkkua. Se toimi näköjään jonkinlaisena tilanteen nollauksena, sillä seitipäivän jälkeen katille maistuu taas muutkin ruuat - halulla syödään, ja paljon.
Kerrassaan ihmeellistä.
3 kommenttia:
Tästäkin vinkistä suurkiitos! Keittelin aiemmin monta kertaa viikossa seitä, mutta sitten kissamme kyllästyi siihen niin, ettei enää koskenutkaan siihen. Nyt se voisi toimia taas kun aikaa on vierähtänyt.
Edeltävä kissani (kahdenkymmenen vuoden takaa) söi aina vain keitettyä seitä, keitinveteen lisättiin myös hieman kaurahiutaleita! Se oli suurta herkkua.
Ymmärrän hyvin Picoa. Mä rakastin lapsena voissa paistettua seitiä yli kaiken. Nyt kala-allergisena ei enää saa sitäkään herkkua, nyyh.
Voita se seiti kaipaakin, jos siihen haluaa jotain makua - on meinaan muuten niin mauton fisu...
Voisinkin kokeilla tuota kaurahiutaleiden lisäämistä.
Lähetä kommentti