Jälkipyykkiä

Noniin, viikonlopun viisuilujen jälkeen ollaan palattu Turkuun, hyvin syöneenä, väsyneenä ja viisuvoittajan suhteen hitusen pettyneenä.

Espoon viisustudiossa oli tunnelma korkealla, ja saimme messengerin kautta vahvistusta myös Turun suunnalta - on tämä tekniikka hienoa. =)

Toki mekin pisteytimme kipaleet, minun henkilökohtaiset pisteeni jakautuivat seuraavasti:

12 p - Turkki
10 p - Ukraina
8 p - Armenia
7 p - Norja
6 p - Azerbadzan
5 p - Ruotsi
4 p - Bosnia-Herzegovina
3 p - Albania
2 p - Venäjä
1 p - Ranska

Studiolaisten äänissä oli aikamoista hajontaa, yhteenlaskun jälkeen kärkikolmikkoon nousi Ruotsi, Islanti ja Ukraina, ja niiden jälkeen tulivat Turkki ja Armenia jaetulla neljännellä sijailla.

Suomen sijoitus oli kieltämättä odotettua huonompi - onneksi sentään Saksan surkeat typyt jäivät Teräsbetonin taakse. Sitä ihmettelen, että Iso-Britannia jäi jumbosijalle. Latvian kamalien piraattien suosio ihmetytti minua yhä - tosin studiossamme oli pari henkilöä, jotka innostuivat kyseistä biisiä joraamaan. Saanen vielä tarkentaa, että minä en kuulunut heihin. Se esitys oli kuin joku Rednex-Army of lovers-sekasikiö. Olinkin kuulevani että ruotsalaisilla oli ollut näppinsä pelissä kyseisen biisin suhteen.

Viisustudion väestä kukaan ei ole tyytyväinen vuoden voittajaan, mutta on Believe silti parempi kuin se Kreikan kamalan yksitoikkoinen renkutus, joka sai pelottavan paljon pisteitä ja uhkasi viedä voiton. Kärkikolmikosta olisin kuitenkin suonut voiton Ukrainalle. Oma suosikkini Turkki pinnisti niinkin korkealle kuin seitsemännelle sijalle, se oli mukava yllätys.

Ruotsissa ollaan lehtien palstoilla tietty oltu tosi pöyristyneitä ja kiukkuisia siitä, ettei sankarischlaageri purrutkaan, ennakkohypetykseen ei kannata luottaa. Olisin minäkin sille kipaleelle hieman parempaa sijoitusta veikannut, mutta tosiasia on, että ajan mittaan muut kipaleet vain antoivat enemmän. Eikä Charlotte tainnut heiluttaa tiettyjä ruumiinosia tarpeeksi, sehän tuntui olevan kova sana tänä(kin) vuonna. Kuten aina, äänestyksessä näkyi selvästi naapuri- ja emigranttiäänet. Sille ilmiölle ei taida voida mitään. Kiva että Norja kuitenkin sijoittui kärkipäähän, vaikka olikin länsimainen kappale ja edustaja ei vilautellut kamalasti ihoa.

Mitä muuten lääkkeeksi euroviisuyliannostukseen? Päässä soi vähä väliä joku viisu - jopa ne huonoimmat... apua.

(Postauksen kuvituksena makupaloja illan tarjonnasta, nautimme mm. espanjalaista perunamunakasta ja itsegraavattua lohta saaristolaisleivällä. Ja paljon paljon muuta...)