Olimme eilen katsomassa M. Night Shyamalanin leffan The Happening. Pääjuoni on sellainen, että ihmisiin iskee yhtäkkiä outo vimma päästää itsensä päiviltä, ja siitä säikähtäneenä päähenkilö (Mark Wahlberg) Perheineen säntää pakoon maaseudulle - mikä ei kuitenkaan ole mikään takuuvarma pelastuskeino.
Pidin elokuvasta jonkin verran. Mutta se oli ihmeellisen epätasainen. Ja onko Shyamalan yhtäkkiä tahallisesti ruvennut kylvämään huumoria elokuviinsa, vai oliko minua naurattaneet kohtaukset vahinkoja? Toivon, että miehellä on ollut kieli edes hieman poskessa, muuten kyseessä taitaa olla aiemmin niin loistavan filmitekijän syöksy kohti pohjamutia.
Näyttelijävalinnat eivät tehneet minuun minkäänlaista vaikutusta: Pökkelömäinen Mark Wahlberg loihti kasvoilleen tasan kaksi ilmettä (huolestunut ja pöllämystynyt), ja Zooey Deschanelin silmät olivat koko ajan ymmyrkäisinä.
Näin jälkikäteen ajateltuna kyseessä ei kyllä ollut mikään hyvä elokuva, mutta jostain syystä se silti onnistui viihdyttämään minua. Nyt liikuttiin kuitenkin valovuosien päässä elokuvista Kuudes aisti ja Unbreakable, jotka ovat Shyamalan-suosikkejani.
Viihdyin kolmen tähden edestä.
2 kommenttia:
Mietin tätä elokuvaa viime viikolla kun sitten kuitenkin menin katsomaan Rakastunutta bestmania. Ehkä tein oikean valinnan. En pidä Mark Wahlbergistä yhtään ja ihmetyttää, että hän yleensäkin saa rooleja Hollywood-elokuvista.. Tän elokuvan vois joskus vuokrata kun tulee dvd:lle.
Olen kyllä jonkin verran tykännyt ohjaajan elokuvista, eikös se Kylä ollut myös hänen ohjaamansa?
Juu, kylä on saman ohjaajan. Pidin siitäkin, ajattelinkin että voisin vuokrata sen joku kerta ja katsoa uudestaan.
Lähetä kommentti