Sinkkuelämää-leffa, nimittäin. Ja sehän oli kuin olisi tavannut vanhoja ystäviä, joita ei ole nähnyt aikoihin. Iloinen jälleennäkeminen se olikin.Naiset olivat hieman ikääntyneet, vakiintuneet ja jopa muuttaneet mantereen toiselle puolelle, mutta vahva ystävyys oli yhä säilynyt. Leffaa katsoessa sai vuoron perään nauraa ja pyyhkiä kyyneleitä - ihmettelinkin että kuinka MINÄ voin liikuttua niin jostain "hömpästä"...
Enpä ole tainut missään muussa leffassa nähdä noin paljon mainontaa - tuotemerkkejä vilahteli vähä väliä. Ja totesin, että kovat hinnat ei takaa kauniita tuotteita - ajattelen erityisesti erästä leffassa näkynyttä Vuitton-laukkua.
Viihdyin tosiaankin koko rahan edestä, mutta mielestäni elokuvaa olisi voinut tiivistää jonkin verran, 2,5 tuntia oli hieman liikaa.
Leffan jälkeen menimme tytsien kanssa pitkästä aikaa Viinille-ravintolaan nauttimaan pari lasillista shamppanjaa, ja intouduimmepa kauniista säästä niin paljon, että kävimme vielä kesän ensimmäistä kertaa ravintolalaivallakin.
This is living.
3 kommenttia:
Noniin, kävit katsomassa. Samaa mieltä kanssasi; vähän lyhyempi kun olisi ollut niin vielä parempi olisi ollut!
Tuon elokuvan voisi katsoa toisenkin kerran, ehkä pitää dvd ostaa kun se ilmestyy.
Se Vuitton oli mielestäni karmea.. mutta vaatteet oli ihania ja kuten kävit itsekin jo toteamassa omassa blogissani, sisustus kruunaa kaiken ;O) Yksi Vuitton ei paljoa paina,mutta kertoo kyllä hyvin että ei se hinta laatua takaa. Kaikki mikä on muka muotia ja hienoa ei ole mielestäni kaunista...yöks..
Sooloilija: Juu, pienen tauon jälkeen se kestää varmaan toisenkin katselukerran.
Mikaela: Onneksi kauneus ja hinta ei kulje käsi kädessä, ettei tarvitse olla katkera siitä, ettei ole koskaan varaa ostaa kaunista.
Lähetä kommentti