Köh köh

Pari viime viikkoa on laiskottanut niin että blogimaailmassa touhuaminen on jäänyt vähemmälle. Nyt olen toista päivää kotona flunssassa, joten käytänpä tilaisuutta hyväkseni ja teen oikein kunnon blogikierroksen.
Tämä tauti oli odotettavissa, sillä olin maanantaihin mennessä ainoa duunipaikalla joka ei vielä ollut sairastunut - onneksi tämä kuitenkin iski nyt eikä jouluna. Kurkkua ja henkitorvea kirvelee, ja kahtena viimeisenä yönä nukkumisesta ei ole tullut mitään, kun kurkkua kutittaa ja yskityttää koko ajan - en oikein osaa nukkua istualtani, mutta siinä asennossa olotila helpottaa vähän.

Blogit täyttyvät joulun alla kaikenlaisesta tunnelmallisesta joulujutusta, ja minä ajattelin myös kantaa korteni kekoon ja esitellä rakkaan joulukoristeen:

Tämä tonttu on istunut jouluisin lapsuudenkotini ikkunalaudalla niin kauan kun voin muistaa. Sitä ei voi sanoa kauniiksi, mutta siinä on jotain outoa kitshimäistä charmia. Tontulla on kädessään lintu, mutta lapsena luulin sitä piipuksi. Lieneekö johtunut siitä, että isäni poltti piippua?
Kun syksyllä siivosimme äidin jäljiltä asuntoa, tämä oli yksi esineistä jonka ehdottomasti halusin ottaa talteen. Nyt se istua jököttää minun ikkunalaudallani luomassa joulutunnelmaa.