En minäkään pitkälle ajattele. Olen aiemmin kertonut kuinka minua kammoksuttaa peilit pimeässä huoneessa. Mitä minä eilen tein? Vuokrasin ihan itsekseni Mirrors-elokuvan.
Olen taas päässyt Kiefer Sutherlandin makuun, kun 24-sarjan seitsemäs tuotantokausi alkoi Ruotsin nelosella. Videoliikkeessä käydessäni päähäni pilkahti ajatus, että seuraavaa jaksoa odotellessa voisikin katsella Kieferiä jossain toisessa roolissa, ja nappasin mukaani tuon Mirrorsin.
Elokuva kertoo yövartijasta joka rupeaa näkemään kummia vartioimansa raunioituneen tavaratalon peileissä - eikä ne kummuudet kohta rajoitu pelkästään sinne tavaratalon peileihin... Hui. Tuon jälkeen kylppäriin mennessäni tuli vaistomaisesti vältettyä peiliin vilkuilua. Lisäksi elokuvasssa oli eräs iljettävä leukojenrepeämiskohtaus, joka ei yhtään lieventänyt hermostustani tulevaa tunnin hammaslääkärisessiotani kohtaan. Minähän aina hieman pelkään että leuat menevät sijoiltaan jos joutuu olemaan kita auki liian kauan...
Elokuvana tuo oli keskitasoa - jonkin verran amerikkalaisia elokuvakliseitä siitä kyllä löytyi, mutta kyllä se silti jaksoi pitää mielenkiintoa yllä. Loppuratkaisu oli mielestäni elokuvan pelastus, ja sen ansiosta annan sille kolme ja puoli tähteä. Tahtoisin kyllä nähdä tämän korealaisen esikuvan - kyllä, tämäkin oli taas näitä amerikkalaisten lainaelokuvia.
Ja pääsihän se Kiefer tuossakin heiluttelemaan asetta kuin Jackbauer konsanaan...
3 kommenttia:
Kieferin takia voi joskus uhrautua ja pitää silmät kiinni pahoissa kohtauksissa. ;D
Minä olen pyöritellyt tätä käsissäni jo kauan mutta olen ollut yksin kotona jolloin en viitsi kauhua katsoa ;O) Kaverini kehui kyllä leffaa paljon, kuulemma alun jälkeen paranee ja onhan Kiefer aina rautaa ;O)
Iinuska: Kun Kiefer on ruudussa, ei tahtoisi pitää silmiään kiinni. =)
Mikaela: Juu, loppupuolisko oli kyllä alkua parempi.
Lähetä kommentti