torstaina, maaliskuuta 26, 2009

Terveysaiheinen avautuminen

Minulla on puoli nuppia turvoksissa, kielenkantaa myöten.

Kävin siis jälleen hammaslääkärissä. Puudutettiin sekä ylhäältä ja alhaalta ja menin niin tunnottomaksi etten osannut sanoa onko suussani tennispallo vai imuletku. Äärimmäisen inhottava olo, etenkin kun tuli sellainen tunne että ei oikein saa nieltyä. Mutta kyllä minä mieluummin otan tuollaisen puolivartalopuudutuksen kun kestäisin sitä kammottavaa vihlontaa. Olen joskus nuukuuden puuskassa antanut luvan pienen paikan halkeaman korjaukseen ilman puudutusta, ja sekin oli jo ihan kammottavaa. Hammasperäinen vihlova särky on kyllä kivuista pahin. Siispä nykyään huikkaan jo ovelta että "puudutus, kiitos"!

Voin muuten kokemuksesta nyt sanoa, että ei kannata jättää tarkistuskertoja väliin siinä toivossa että se säästää rahaa. Lopputulos voi tulla monta kertaa kalliimmaksi. Minä jätin viime vuoden tarkastuksen väliin koska olin työtön ja ajattelin ettei ole varaa. Mutta sen seurauksena joudun nyt maksamaan itseni kipeäksi. Koska olen mahdoton yönarskuttelija, hampaista irtoaa helposti palasia paikkojen vierestä, ja tottakai hammaspeikot asettuvat heti taloksi sellaisiin kohtiin. Ja tietty olen viime vuoden aikana syönyt turhan paljon karkkiakin - mutta hampaani harjaan tunnollisesti!

Nyt yläkerrasta fixattiin yksi kolo, mutta alakerrassa muhikin pommi - eli juurihoidoksi menee. Se on elämäni ensimmäinen, ja toivon hartaasti että viimeinen. Nyt minut passitettiin kotiin tilapäisen paikan kera ja parin viikon päästä aletaan sitten rassaamaan juurikanavia. Kuulostaa ihan kamalalta, istun varmaan taas ja jännitän niin että päästä heittää kun vihdoin nousen. Ja voin vain kuvitella miten kipeät leukani ovat tunnin operaation jälkeen. Auts. Mistä tuli mieleeni erään ystäväni kertomus siitä, miten häneltä lähti hammaslääkärissä leuat sijoiltaan. Ja nyt paniikki nousee entisestään...

Käynnin hyviä puolia oli että kaksi amalgaamipaikkaa vaihtui muovisiin - tai kuka tietää vaikka ne muovipaikat ovatkin myrkyllisempiä.

Huomasin muuten äsken, että siihen pommihampaan puoleiseen leukaan ei kannata nojata - sattui ihan penteleesti vaikka on vielä puudutusta päällä. Ottaisin Panodilin, mutta minulla on vielä hienoisia vaikeuksia saada suuhuni nestettä ja niellä pilleriä. Kärsitään nyt sitten kunnolla odotellessa. Se kasvattaa luonnetta - tai jotain.

4 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Olen huomannut, että lääkäreissä on paljon eroja miten tekevät juurihoitoa. Mulle on pari kertaa jouduttu tekemään ja on sekä karmivia kokemuksia, että ei niin pahoja..

Minä kuulun myös niihin, jotka AINA vaativat puudutuksen!

Iinuska kirjoitti...

Osanottoni. Noinhan siinä yleensä käy, kun lykkää hammaslääkäriin menoa, mutta hyvä kun menit sentään nyt. Mä olen niitä onnellisia, joiden hampaita ei ole juurihoidettu, mutta varmaan sekin vielä eteen tulee.

Eikö siihen yönarskutteluun ole mitään apua saatavana?

Mikaela kirjoitti...

Mikään ei silti ole ärsyttävämpää kuin se tunne kun puudutus lakkaa, nenää rupeaa pistelemään ja tuntuu, ainakin minulla, todella friikkimäiseltä..

-Anne- kirjoitti...

Sooloilija: Toivon ettei omasta kokemuksestani tule karmaiseva.

Iines: On mulla purentakisko joka vähän estää kulumista, mutta ei sekään kokonaan auta. Tiedä sitten paheneeko se narskuttelu stressin myötä...

Mikaela: Minusta se on aika mukava tunne - tietää että kohta on naama ennallaan.

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails