keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Lehmusten alla

Turussa suositaan lehmuksia. Niitä on istutettu sekä puistoihin että jokivarteen, minne tahansa katsot niin näet lehmuksia. Onkohan se jotenkin erityisen edullinen ja kestävä puu?
Ovathan ne runsaassa vehreydessään kauniita, ei siinä mitään. Mutta en ole niin ihastunut lehmuksissa asusteleviin kirvoihin, jotka kakkivat kadut tahmeiksi ja naaman tahraiseksi. Pyöräilen joka päivä joenvartta töihin ja takaisin, siispä joudun alittamaan aika monta lehmusta. On melko epämiellyttävää ajaa kirvankakkakeskittymään – se on kuin liisterissä pyöräilisi, ja samalla naamallesi tirskahtelee tahmeita pisaroita. Lisäksi se usein haisee pahalle. Pyöräänsä ei missään tapauksessa kannata jättää parkkiin puiden alle, jos ei halua että takamus liimaantuu satulaan kiinni.

Suosikkikahvilaterassini, Café Art, sijaitsee jokirannassa, lehmusten varjossa. Puilla on osansa siihen että olen siihen niin ihastunut – ei tarvitse istua auringonpaahteessa. Vielä kun saisi ne kirvat häädettyä lehvästöstä, niin hyvä olisi. Kun istut puoli tuntia jäälattea siemailemassa, ehdit saada niskaasi aikamoisen kirvankakkaryöpyn. Silmälasitkin ovat mukavan pilkulliset. Niin, ja sen lisäksi joudut koko ajan hätistelemään kirvoja iholtasi tai pahimmassa tapauksessa noukkimaan niitä juomastasi. Mutta koska tuolta saa kaupungin parhaat kahvijuomat ja näköala on niin mukava, en anna kirvavitsauksen karkoittaa minua.

Jokirannan puut voivat kätkeä myös muita ulosteyllätyksiä. Kerran pyöräillessäni puiden alitse silmälasieni oikeaan linssiin osui hyvin tähdätty linnunplöräys. Onneksi muuten oli ne lasit päässä, muuten olisi ollut silmä täynnä epähygieenistä eritettä. Kyöks. En tiedä mikä visertäjä oli kyseessä, mutta tuolloin vannoin etten enää ikinä ruoki pikkulintuja, noita kiittämättömiä lurjuksia. Se lupaus ei kuitenkaan ole tainut pitää.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oikein arvasit! Lehmus on kestävin katupuumme, koska se sietää kaupunkisaasteita aika hyvin. Sitä suositaan myös sen muodon vuoksi. Sitä paitsi yksi lehmus sitoo vuodessa noin 9 kiloa pienhiukkasia ilmasta, joten sen puhdistava vaikutus on melkoinen. Kaippa ne kirvat mässäilevät sitten sitä töhnää sieltä pois...

Tarkalleen ottaen se ei ole varsinaista ulostetta vaan lehden pinnalta imettyä mesikastetta, joka menee putkena läpi ja sen tahmaisuus johtuu sen sokeripitoisuudesta. Ja se haju tulee siitä, että se sokeri alkaa lämpöisessä käydä. Ajattele asiaa niin päin, että sokerissa sitä vain kahlataan ;) Ei vain, ei se kovin miellyttävää ole.

Lintujen plöräykset ovatkin sitten aivan toinen juttu, yäks.

-Anne- kirjoitti...

Haa! kiitos Lepis tästä selvennyksestä! Sokerisuihku siis - mutta kuitenkin aika ällöttävää. Tuossa hellepäivinä se käyneen mömmön lemu olikin aikamoinen...

Sooloilija kirjoitti...

Juuri tällä viikolla kuvasin kuvablogiini kaupunkimme lehmuksia. Voi että se on kaunis puu!

annekk kirjoitti...

Kommentoinpa minäkin, vaikkei olekaan mitään tolkullista sanottavaa. Hah.

Lehmusten alla kävellessä tuntuu tosiaan siltä kuin kengänpohjat tarttuisivat maahan kiinni.

-Anne- kirjoitti...

Sooloilija: Täytyykin käydä kurkkaamassa lehmuskuvat. On ne kyllä komeita, harmi että on noita sivuvaikutuksia.
Kaima: Ajattele miltä tuntuisi kulkea paljain jaloin!! =o

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails