Hieman kävi sääliksi sitä tuoneita poikia, sillä sohva oli liian pitkä mahtuakseen hissiin, joten joutuivat kantamaan sen kuudenteen kerrokseen! Hikisinä ja puuskuttavina saapuivat tänne, ressukat. No, palkkaahan siitä saavat, onneksi en sentään ostanut sitä suurempaa sohvaa jota katselin...
Mitkään tuotteet eivät tätänykyä ole valmiita käytettäviksi, ja nytkin jouduin ruuvailemaan monta jalkaa paikoilleen - luojan kiitos akkuruuvarista! Pico tietenkin oli heti tutkimassa että mikä möhkäle tänne tuotiin.
Ja tältä se nyt sitten koottuna näyttää - löhöilen tätä kirjoittaessani tuolla divaaniosalla ja kovin on mukava. En tosin ole vielä päättänyt kummalle puolelle divaaniosan lopullisesti laitan.
Oikeasti olisin halunnut tummanruskean sohvan, mutta luovuin ajatuksesta, koska a) tummanruskea olisi voinut olla liikaa kun lattia on jo tumma b) tummassa sohvassa näkyy kaikki Picon karvat. Beige on kaikinpuolin turvallinen väri, ompelen siihen sitten jotain kivoja värillisiä tyynyjä.
Kämpästä muotoutuu pikkuhiljaa yhä mieluisampi...
2 kommenttia:
Komea sohva, ja hyvä väri kissaperheessä.
Mä vaan pelkään koko ajan että kaadan siihen jotain - television edessä ei syödä ainakaan tomaattikeittoa!
Lähetä kommentti