Eilen katsoin tähän aihepiiriin kuuluvan elokuvan vuodelta 1973 - Soylent Green, suomeksi Maailma vuonna 2022. Siinä maailma on ylikansoittunut, eikä luonnosta ole oikeastaan mitään jäljellä. Ihmisten pääasiallinen ruoka koostuu soija- ja linssipohjaisista Soylent-tuotteista, joista uusin on elokuvalle nimensä antanut Soylent Green, jonka sanotaan olevan peräisin levistä. Elokuvan esittämä maailma on todella kurja: vuokra-asuntojen mukana tulee kalustoon kuuluva prostituoitu, jota kutsutaan tylysti huonekaluksi, paperi ja kirjat ovat harvinaisia, ja oikeaa, tuoretta ruokaa ei moni ole koskaan nähnytkään. On olemassa eutanasiaklinikoita jonne vanhukset vaeltavat päättämään päivänsä, ja viimeisinä hetkinään he saavat katsoa filmiä siitä, miltä luonto näytti joskus aikoinaan. Tämän jälkeen ruumiit rahdataan ilman suurempia seremonioita jäteautoilla jätteidenkäsittelylaitokseen. (SEURAA SPOILERI:) Ja lopussa käy ilmi että eihän se Soylent Green mistään levästä olekaan peräisin, koska meret ovat kuolleet, vaan...Melko masentava skenaario siis - mutta minusta eutanasiaklinikat eivät ole loppujen lopuksi mikään paha idea. Kun nykyään saa tasaisin väliajoin lukea vanhusten huonoista oloista laitoksissa sitä ihan toivoo että itsellä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus valita miten ja milloin täältä lähtee.
Dystooppisia kuvauksia löytyy elokuvista ja kirjallisuudesta pilvin pimein, tässä jotain suosikkejani:
Kirjat:
- Margaret Atwood on kirjoittanut useita dystopia-aiheisia kirjoja, mm. Oryx & Crake, sekä parhaillaan lukemani Year of the Flood, joka on eräänlainen sisarteos edellä mainitulle.
- George Orwell: 1984
- Philip K. Dick: Do androids dream of electric sheep?
Elokuvat:
- Blade Runner - joka perustuu tuohon yllä mainittuun Dickin kirjaan
- Ihmisen pojat
- Ja tietty Matrix
Ihan vaan muutama mainitakseni.
6 kommenttia:
Huh, enpä ole tuota elokuvaa nähnyt mutta kuulostaa kamalalta :/
Ihmisen pojat oli mielestäni aivan loistava dystopiaelokuva. Toki myös Blade runner ja ensimmäinen Matrix, mutta näistä uudemmista tulee aina ekana mieleen Ihmisen pojat.
Ihmisen pojat on mun mielestä aika tuuba elokuva, mutta se johtunee yksinomaan Clive Owenista, joka ei uppoa muhun ollenkaan. Uudempia otoksia on Cormac McCarthyn kirjaan " The Road" (2006) perustuva "Tie" (2009), jossa ostoskärryjä metsissä pukkaa Viggo. Blade Runner on mulle pyhääkin pyhempi, se oli aikoinaan 1/3 mun lopputyötä ja tuli tutuksi aika perusteellisesti. Yhä aivan ykkönen, Avatareista huolimatta.
Paivi: Juu, oli se vähän masentava tulevaisuudenkuvaus, kun ihmisiä kärrättiin pois kuormaajilla...
Tintti: Pidin Ihmisen pojat-leffan tunnelmnasta. Mutta se Owen on kyllä yksi pökkelömpiä näyttelijöitä ikinä! Tien minäkin tahdon nähdä. Ja Blade Runnerin voisi taas vaihteeksi katsoa, se kestää monta katselukertaa.
Minusta Tie oli elokuvana jotenkin epäuskottava. Tunnelma oli hieno, Viggo oli mahtava, mutta siltikään en pitänyt siitä läheskään niin paljon kuin esim Ihmisen pojista. Tarkemmat fiilikset olen höpissyt elokuvasta aikoinaan tuolla blogissani. Pitäisi kyllä lukea se kirjakin, koska siitä olen kuullut että on todella hieno.
...minä taas tykkään pökkelöstä Clive Owenista... :)
Paivi: pökkelöisydellekin on tilaus. ;O) Toinen näyttelijä joka on hieman sanoisinko jähmeä on Keanu Reeves, mutta se jähmeys kelpaa minulle kyllä. =D
Heh, ehkä siis olen itsekin vähän pökkelö kun nämä pökkelömiehet on niin kovasti minun makuun ;-) (Keanuhan on ollut suurimpia suosikkejani jo parin vuosikymmenen ajan).
Lähetä kommentti