Olen menneen talven ja kevään aikana ollut useasti aivoverenvuodon partaalla kolmesta eri syystä, joista on nyt pakko avautua.
Ensimmäiset kaksi ilmiötä liittyvät bussilla matkustamiseen. Luojan kiitos että pääsen taas pyörällä töihin.
Ensinnäkin nämä emännät (empiiriset tutkimukset osoittavat että 99%:ssa tapauksista kyseessä on nainen) jotka istua pönöttävät reunapaikalla niin että vievät kahden ihmisen paikat. Kerrankin laskin että samassa bussissa peräti kuusi penkkiä oli vallattu tällä tavalla. Itse nousen yleensä kyytiin semmoisessa vaiheessa että muita paikkoja vielä löytyy, joten en ole joutunut nokatusten noiden penkivaltaajien kanssa. Olenkin miettinyt että mahtaisinko sellaiseen tilanteeseen joutuessani hillitä itseni ja vain ystävällisesti sanoa "anteeksi, pääsisikö tähän istumaan", vai murisisinko sivistymättömästi - todennäköisesti jäisin vihaisesti mulkoillen keksikäytävälle seisomaan. Kun ei nämä ihmiset edes tajua siirtyä vaikka näkevät että bussi täyttyy.
Toinen on eräät lastenvaunujen kanssa matkustavat. Siis jotkut heistä, ei kaikki. Lastenvaunujen kanssahan pääsee matkustamaan ilmaiseksi, ja silloin minun mielestäni lasten on istuttava niissä vaunuissa, eikä vietävä maksavien asiakkaiden paikkoja. Yhtenä aamuna katselin kun eräs isä tuli kaksosvaunujen kanssa, nosti pojat istumaan penkeille, ja valtasi sitten vielä yhden penkkirivin istumalla reunapaikalle. Siis neljä paikkaa viety. Plus suuri osa käytävää tukittu niillä megavaunuilla. Ilmaiseksi.
Sitten siirrytään kauppaan ja kassajonon tukkeeksi jääviin hitaisiin pakkaajiin. On jonoa. Tyyppi ostaa valtavan läjän ruokaa. Seisoo tumput suorina sillä välin kun ostokset kasaantuvat vuoreksi kassalinjan päähän. Maksaa ostoksensa, ja rupeaa hitaasti asettelemaan ostoksia kasseihin. Sitä kestää niin kauan että lopulta jono jumittuu kun molemmat kaukalot ovat tukossa, mutta pakkaaja ei kiinnitä siihen mitään huomiota, hissukseen vain kokeillaan että kumpaan kassiin ja mihin koloon se kurkku nyt mahtuisi parhaiten. Näitä tapauksia on viime aikoina tullut vastaan aivan liian usein. Kerran katselin ihmetellen kun pariskunta oli kahdestaan lähtenyt ostoksille, ja molemmat seisoivat tumput suorina kunnes ostokset oli maksettu. Eikös siinä ainakin toinen olisi voinut mennä pakkaamaan sillä aikaa kun toinen odottaa maksamista?
Ainiin, nyt kun oikein innostuin rähjäämään, niin päästetään pihalle vielä viimeisetkin höyryt: Talvella joku talossamme asuva henkilö oli antanut koiransa kusta talon seinustalle ulko-oven pieleen - useammin kuin kerran. Tosi kiva hyppiä sen keltaisen lumen yli... Jossain vaiheessa joku toinen naapuri suivaantui asiasta sen verran että kiinnitti vihaisen lapun oveen. Kyllä se kuseskelu sitten onneksi loppui.
Ja kun koiranulosteissa kerran ollaan, niin siirrytään vielä kakkosasiaan, eli pökäleisiin. Koirat ovat ihania, mutta toivoisin joiltain omistajilta vähän järjen käyttöä. Etenkin nyt lumien sulaessa oli ihan hirvittävää yrittää väistellä jalkakäytävälle sulaneita pökäleitä. Maalla on ihan eri asia ulkoiluttaa koiria - siellä se jätös maatuukin, mutta ei asfaltilla mikään maadu! Ja kun ottaa huomioon kuinka paljon koiria kaupungissa asuu pitäisi kenen tahansa tajuta että siitä ei tulisi mitään jos kaikki paskoisivat kaduille. Koiraveroakaan täällä ei nykyään enää tarvi maksaa, joten sen rahan voisi pistää pusseihin. Kuljin tässä eräänä päivänä sellaisen alueen halki missä oli kunnon kompostori koirankakalle, mutta eikös sen ympärystä ollut ihan pökäleinen. Sietämätöntä laiskuutta ja piittaamattomuutta, sanon ma. Eikä kannata valittaa että se noukkiminen on niin inhottavaa - minä olen kohta 19 vuoden ajan noukkinut kissankakkoja laatikosta.
Painotan tässä vielä että en syyllistä kaikkia koiranomistajia, ainoastaan niitä piittaamattomia.
Samaan syssyyn voisin tässä vielä haukkua Kelan. Viittaan miltei kahden vuoden takaiseen postaukseeni. Nyt ne sitten alkaa kinuamaan rahaa takaisin. Ei pieni ihminen jaksa ymmärtää tuota logiikkaa.
Aah, tekipäs tuo hyvää. Isona (=eläkeläisenä) minusta tulee varmaan ammattivalittaja joka tukkii lehtien yleisönosastopalstat. Kiitos puheenvuorosta.
7 kommenttia:
Kiitos! Helpotti vähän tätä minun taakkaa ajatusmaailmassa :) Ihan samoista asioista olen aikonut kitistä, mutten ehtinyt. Jäi niitä aiheita tosin edelleen.
Niin, paitti Kelasta mullei ole ollu vuosiin kokemusta, joten en hauku enkä kehu.
Asiaa ;OP
Ja jännintä näissä kaikissa asioissa on se että kukaan ei uskalla urputtaa bussinpenkin-viejille, tupeloille kassajonossa tai vastaavaa. Vaan ollaan hiljaa ja kärsivällisesti eikä sanota pahaa sanaa näille tumpeloille jotka nostavat myös minun verenpainettani..
Asiaa asiaa. Nuo "bussimammat" ovat minunkin verenpainetta silloin tällöin nostattaneet. Miksi ei voi sen vertaa ajatella muita, että siirtäisi takapuoltaan sen 30 cm että muutkin pääsee istumaan eivätkä turhaan tuki käytävää?
Minua viime aikoina v*tuttanut asia on jalkakäytävälle/pyörätielle autonsa parkkeeraavat tollot. Monta kertaa on tehnyt mieli potkaista niitä kotteroita, mitkä on jumitettu niin, ettei fillarilla kunnolla ohi mahdu - eikö ne tajua että siinä on TIE mitä ihmiset käyttää, eikä mikään parkkipaikka? Mur mur.
Aah, se niin helpottaa, kun vähän päästää paineita vaikkapa blogissa. Bussissa olen kyllä sitä sorttia, joka "tylysti" avaa suunsa ja kysyy, että "anteeksi, istuisin tuohon tyhjälle paikalle, ellei näkymätön ystävänne siitä häiriinny tai voisitteko ystävällisesti kysyä häneltä, voiko syliinsä istahtaa." Kun olen itse ollut arkikäyttämättä kaupunkeja jo reilut neljä vuotta, niin eniten ärsyttää ihmiset, jotka kävelevät päin, eivätkä sitten sanallakaan reagoi asiaan. Ja toiseksi eniten ärsyttää KAIKKI ns. palvelutehtävissä oleva porukka, jolla ei tunnu olevan alkeellisimpiakaan käytöstapoja; ei tervehditä, kiitetä, katsota asiakasta kohti, hymyillä tai millään muullakaan tavalla tajuta, että ollaan koko kyseisen firman käyntikorttina ja eturintamassa ja jos minä olisin pomonsa, saisivat potkut heti ja ilman varoitusta.
Kyllä sitä varmaan kannattaisi opetella avaamaan suunsa mulkoilun sijaan. Mutku myö perussuomalaiset ollaan sellasia möllöttäjiä. =)
Eikä sitä ikinä tiedä mikä mielipuoli se reunapaikan mamma onkaan - ties vaikka tökkäisisi sukkapuikolla silmään ;-)
Onneksi sitä voi omalta kohdaltaan päättää, mitä omaan suomalaisuuteen kuuluu. Minäkin olen ottanut tavaksi avata suuni ja kysyä paikkaa, silleen ihan neutraalisti ja nittuiletta. En ole koskaan jäänyt ilman. Tulee itselle parempi mieli, kun ei tarvitse käyttää vähäistä energiaansa kyräilyyn ja hammasten kiristelyyn.
Toinen ärsyttävä bussikäyttäytymättömyyden muoto on ne käytäväntukkeet, jotka jäävät pönöttämään bussin alkupäähän/keskelle niin, ettei käytävällä pääse eteenpäin, jolloin bussin alkupää pakkautuu eivätkä uudet matkustajat mahdu kyytiin.
Haisu: Bussikäyttäytymättömyys on hyvä termi! Ja kyllä, ne käytäväntukkeet ovat ärsyjä.
Lähetä kommentti