tiistaina, elokuuta 02, 2011

In memoriam: Pico 1991 - 29.7.2011



Perjantaina koitti se päivä jota olen pelännyt jo siitä lähtien kun kissan hankin: Pico tassutteli sateenkaarisiltaa pitkin autuaammille hiirenmetsästysmaille.

Jo pitkään vaivannut munuaisten vajaatoiminta vei (varmaan sietämättömän helteen myötävaikutuksella) viimein voiton - Pico alkoi vaikuttaa yhä väsyneemmältä ja rupesi oksentelemaan, joten ainoa armollinen ratkaisu oli lähteä viimeiselle eläinlääkärireissulle. Mitäpä sitä kieltämään - se oli yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. Vaikka olen tiennyt tuon hetken olevan väistämättä edessä ja yrittänyt valmistautua siihen henkisesti, niin pahalta se silti tuntui. Puhumattakaan paluusta tyhjään kotiin tyhjää kuljetuskoppaa kantaen.

Saan kuitenkin olla tyytyväinen siitä että Pico sai elää pitkän ja todennäköisesti hyvän elämän - jatkoaikaakin saimme runsaasti, vaikka on ollut noita kilpirauhas- ja munuaisvaivoja. Nyt edessä on totuttelu siihen ettei kukaan tule kärkkymään syömisiäni tai kömpimään päälleni nukkumaan. Kylpyhuonekin vaikuttaa niin tyhjältä ilman hiekkalaatikkoa. Karvoja Pico sentään jätti jälkeensä moneksi vuodeksi.

Ystävän menettäminen 20 vuoden jälkeen on rankkaa. Luultavasti joskus vielä tulee aika jolloin sydämeeni tassuttelee uusi kissa. Mutta ei ihan vielä.

(Kuva suurenee klikkaamalla)

8 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Voi kurjuus.

henna kirjoitti...

Voi miten ikäviä uutisia täällä onkaan. Onneksi Picon elämä oli kuitenkin poikkeuksellisen pitkä ja ilmeisen onnellinen. Koeta pärjäillä.

-Anne- kirjoitti...

Kiitos. Juu, kyllähän äijä sai elää pitkään ja (niin oletan) hyvässä hoivassa.

Tintti kirjoitti...

Olen niin pahoillani puolestasi ja samalla niin iloinen, että saitte olla yhdessä kauan. Voimia hyvistä muistoista ja anna vaan tilaa uudelle ystävälle, sitten kun siltä tuntuu.

annekk kirjoitti...

Terve, kaima! Päätin palata pitkän tauon jälkeen blogimaailmaan ja tietysti hyökkäsin heti tänne lueksimaan kuulumisiasi. Voi, kuinka ikäviä uutisia siulla olikaan! Tekisi kovasti mieli sanoa jotain lohduttavaa ja viisasta, mutta en oikein osaa. Koeta jaksaa!

-Anne- kirjoitti...

Tintti: Kiitoksia. Juu, puolet tähänastisesta elämästäni vietin tuon karvakollin kanssa. Se on pitkä aika se.
Anne K: Tervehdys pitkästä aikaa, kaima! Olen jo alkanut tottua tähän uuteen tilanteeseen, mutta aina välillä sitä huomaa että kotoa puuttuu jotain.

Sooloilija kirjoitti...

Osanotto kissaystävän menetyksestä.

-Anne- kirjoitti...

Kiitoksia, Sooloilija. Olisi niin mukavaa pitää nuo karvakorvat seuranaan iäti, mutta kun se ei käy...

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails