torstaina, lokakuuta 07, 2010

Väliin vähän leffa-asiaa


Voisi olla aika kirjoittaa muutama rivi kesän ja syksyn aikana katsotuista elokuvista. Elokuvien katselun suhteenkin on ollut vähän hiljaista, en esimerkiksi ole tainnut käydä pariin kuukauteen leffateatterissa. Ensi viikolla kuitenkin yritän mennä katsomaan Buried-elokuvan.

Otetaanpas muutamia poimintoja listalta...

Kesällä Pulla-Armas toi katsottavaksi pari 80-90-lukujen taitteen roskapläjäystä: Basket Case 2 ja Frankenhooker. Basket Case 2 on tietenkin jatkoa ykköselle, ja kertoo kaverista joka on erotettu epämuodostuneesta siiamilaisesta kaksosestaan, jota tämä nykyään säilyttää korissa. Elokuvassa on paljon outoja mutantteja.
Frankenhooker taas on, kuten nimestä saattaa arvata, eräänlainen Frankenstein-tarina. Tässä hepun tyttöystävä joutuu ruohonleikkurin mutiloimaksi, ja heppu päättää liittää tämän pään prostituoiduilta keräämiinsä ruumiinosiin. Ei siitä sitten sen enempää.  Nämä ovat sellaisia elokuvia jotka ovat hauskempia porukassa katsottaessa ja kommentoitaessa.

Tämän vuoden erikoisin leffakokemus taitaa olla Human Centipede (First sequence), sillä siinä oli kyllä mielenkiintoisella tavalla vinksahtanut idea. Hämärä, työkseen siiamilaisia kaksosia irroittanut saksalaiskirurgi, Dr. Heiter on kyllästynyt erottamaan ihmisiä toisistaan ja haluaa vaihteeksi luoda jotain. Sen takia hän kaappaa ihmisiä liittääkseen heidän ruuansulatuskanavansa yhteen pitkäksi letkaksi. Ja tämähän tapahtuu tietenkin ompelemalla takanaolevan suu edellisen anukseen... leffa ei siis ole heikkohermoisille. Oikeastihan tuollaisen konstruktin elinkelpoisuus ei voisi olla kovinkaan hyvä, koska mitä taaemmas mennään, sitä vähemmän ravintoa... No eniveis, Dr. Heiteriä näyttelevä Dieter Laser oli kyllä juuri oikea tyyppi rooliinsa, ja elokuva kokonaisuudessaan oli groteskiudestaan huolimatta viihdyttävä. Ensi vuonna on luvassa jatko-osa, Full sequence. 

Suuren pettymyksen tuotti Mads Mikkelsenin tähdittämä Valhalla Rising. Miltei nukahdin sitä katsoessa. Se oli vähän semmoinen artsy fartsy -tekele.

Sinkkuelämää 2 oli mielestäni viihdyttävämpi kuin edeltäjänsä, ja Robin Hoodista tykkäsin melko paljon. Prince of Persia oli ihan ok, ja sanokaa mitä sanotte, mutta minusta Gylliksellä pitäisi aina olla pitkät hiukset!

Marc Caron tieteisleffa Dante 01 oli sekin tylsyydessään hienoinen pettymys, mutta sen sijaan Caron & Jeunetin Delicatessen, jonka vihdoin sain katsottua, oli viihdyttävä. Ei kuitenkaan ihan yhtä hyvä kuin kaksikon Kadonneiden lasten kaupunki, joka kuuluu suosikkileffoihini.

Videokerhoomme joku onneton oli tuonut Sarah Jessica Parker-leffan Did you hear about the Morgans? joka oli niin turha että en enää edes muista kuka näytteli miespääosaa. DVD:ltä katsoin myös Big Lebowskin joka on mielestäni heikoin tähän asti näkemäni Coen-elokuva.

Inceptionin kävin katsomassa heti sen ilmestyttyä ohjelmistoon, ja siitä kyllä pidin! Pitkästä aikaa sellainen elokuva jonka voisin katsoa uudestaan melko pian. Splicen olisi taas melkein voinut jättää katsomatta. Pulla-Armaksen kanssa pohdittiin että johtuukohan se siitä että sitä on nähnyt niin paljon kaikkea että suurin osa näistä nykytieteisleffoista ei enää jaksa innostaa.

Yle Teema ilahduttaa usein hemmetin hyvillä dokkareilla ja klassikkoelokuvilla, ja boksini pullistelee kun en ole ehtinyt katsomaan pois kaikkia herkkuja. Esim. Fahrenheit 451 oli minusta todella tunnelmallinen leffa. Kirjan luin joskus lukioaikoina, ja oli hauska nähdä tämä 60-luvun elokuvaversio. Jos Teemaa ei olisi, harkitsisin kyllä televisioluvan irtisanomista. Tuollaista laadukasta tv-toimintaa haluaa kuitenkin tukea. Mutta oikeastaan olen kyllä sitä mieltä että tv-lupaan on saatava jotain muutoksia: ketuttaa niin maan penteleesti että minä joudun maksamaan yhtä paljon kuin viisihenkinen perhe, ja jotkut taas katselevat töllöä ihan ilmaiseksi, minun piikkiini. *pui nyrkkiä*

Noniin, siinä se yhteenveto oli. Nyt voisikin lähteä Hulluille Päiville katsomaan josko siellä taas olisi edullisia leffalippupaketteja tarjolla.  



p.s. Olipas hankalaa saada kuvat haluttuihin paikkoihin, minusta tuntuu että tämä Blogger ei toimi ihan niin optimaalisesti kuin pitäisi. Olen jo pitkän aikaa tuskastellut myös sitä että kun painan enteriä tehdäkseni kappalevaihdon, niin kursori siirtyykin johonkin kappaleen alkuun. Mitvit?

7. päivä: A song that reminds you of a certain event

Palatkaamme ajassa taaksepäin 1980-luvun alkupuoliskolle saakka. Tuolloin serkkutytön isä oli töissä konduktöörinä, ja pääsimme välillä mukaan tämän työvuoroille. Yhden kerran olimme päässeet istumaan konduktöörivaunuun missä oli kuulutusjärjestelmä. No myöhän saatiin päähämme, että pistetään hetkeksi junan kajareista soimaan Scorpionsin No one like you. Tai sitten se oli Rock you like a hurricane, nyt en kyllä ihan muista koska tuosta on niin pirun kauan. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä.

Minäkin olen joskus ollut nuori ja villi. Uskokaa pois.

keskiviikkona, lokakuuta 06, 2010

Leivotaan, leivotaan

En olekaan vielä tainnut esitellä Picosta liikkuvaa kuvaa, kokeillaanpas miten tämä videon lataaminen toimii. Picosta on vanhoilla päivillä tullut taas vauva - aina kun tulen kotiin, on päästävä leipomaan:


Muuten ihan kivaa, mutta vaatteet kärsivät...

6. päivä: A song that reminds you of somewhere

Seuraavasta biisistä tulee mieleen spinningsali. Kun joskus aikoja sitten aloin käymään spinningissä, ohjaajalla oli tämä biisi ohjelmassaan. Ja se vaan on niin hemmetin hyvä ylämäkibiisi!
Rammstein: Du hast



Yleensäkin Rammsteinin marssitahtinen musiikki sopii erittäin hyvin treenaamiseen, sekä kuntosalilla että lenkkipolulla.

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

5. päivä: A song that reminds you of someone

Tämä on nyt kyllä niin kamala biisi että tuskin kehtaan sitä tähän laittaa, mutta kun se nyt tuli päällimmäisenä mieleen. Minä olin jo lapsena ihan kauhuissani kun äitini ilmoitti pitävänsä Junnu Vainion kappaleesta Käyn ahon laitaa:




Eli äiti tästä tulee mieleen.

maanantaina, lokakuuta 04, 2010

4. päivä: A song that makes you sad

Maailma on surullisia lauluja pullollaan. Yksi kipale joka teki minuun heti suuren vaikutuksen on Anna Stadlingin ja Idde Schulzin esittämä duetto hankalasta sisarsuhteesta: Fyra dörrar till min syster. Nyt vähän kielikylpyä:  (jos löytyy Spotify, kannattaa käyttää tätä linkkiä - tai tätä, ellei Spotifyta löydy, sillä tuo YouTube-video ei ole niin hyvälaatuinen)





... och jag undrar vad som hände, vem som brände alla broar,
jag undrar vad det är jag gjort...

Tähän voin vielä lisätä että surullisten biisien top-listalta löytyy myös System of a Downin Lonely day sekä Varpunen jouluaamuna. Miksi sekin on tehty, eikö joululaulujen pitäisi olla hilpeitä?

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Messuilua

Onnistuin taas saamaan käsiini vapaalipun Turun kirjamessuille, joten kävin eilen siellä pyörimässä muutaman tunnin verran. Ilman vapaalippua en moiseen kyllä viitsisi lähteä - minusta on jotenkin hassua maksaa 14 euroa siitä että pääsen kuluttamaan. Sillä hinnallahan saisi jo kirjan.

Etenkin divaripuolella meinasi tulla ähky, kun tavaraa oli niin paljon ettei tiennyt minne päin katsoa. Onnistuin kuitenkin pysymään budjetissa ostaen vain kaksi Asterixia ja Hugleikur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? ja Onko tämä muka hauskaa? (vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä).

Kirjamessujen hauskimpia ideoita oli Suomen Kirjainstituutin (muistaakseni) nurkkaus missä oli seinään piirretty ikään kuin kirjahylly täynnä tyhjiä kirjanselkämyksiä ja kukin sai käydä kirjaamassa sinne suosikkikirjansa. Minun kontribuutioni oli Haiteksti. Tiedemessujen mielenkiintoisin juttu oli puolestaan Suomen Akatemian standi missä esiteltiin musiikkipsykologian tutkimusta. 

Onneksi tuolla oli samanaikaisesti myös ruokamessut, koska sieltä saadut maistiaiset auttoivat jaksamaan tungoksen ja kuumuuden keskellä. Tämän olen sanonut varmaan jo monta kertaa aiemmin, mutta sanon sen vielä kerran, että minusta on silkkaa hulluutta tulla tuollaisiin tilaisuuksiin lastenvaunujen kanssa. Kyllä tuli törmäiltyä moneen otteeseen...

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails