3. päivä: A song that makes you happy

Yleensäkin tulen iloiseksi biiseistä joissa on reipas poljento ja hilpeä meininki. Esim. Gogol Bordello saa minut pääsääntöisesti hyvälle tuulelle. Valitsin tähän GB-biisin My strange uncles from abroad, se saa minut rallattelemaan hilpeästi. Melkeinpä jopa lyömään lapikasta lattiaan.

2. päivä: Your least favorite song

Juuri vähän aikaa sitten harrastettiin kaverin kanssa "Vihatuimmat levyt" -listojen tekemistä Spotify:hin. Se oli jotenkin terapeuttista :)

Kyllähän noita piisaa. Ällökärkikolmikkoni toinen perintöprinsessa on You raise me up - kenen tahansa esittämänä, ensimmäinen perintöprinsessa Basshunterin Boten Anna, ja palkintopallille nousee The Fans: Ole Ole Ole. Hyi puistatus!

30 musapäivää - 1. päivä: Your favourite song

Noniin, tästä se alkaa. Mutta kyllä iskettiin vaikea valinta heti alkuunsa: suosikkibiisi! Yritin pitkän tovin miettiä mikä olisi selvä all-time favourite, mutten osannut valita ilman että tuli paha mieli niiden suosikkibiisien puolesta jotka eivät tulleet valituiksi. Siispä päätin laittaa tähän kappaleen jonka voi sanoa olevan yksi tämänhetkisistä suosikeistani, ja jota olen viime aikoina ihastellen kuunnellut.

Ei mitään rokkia, vaan klassikko 60-luvulta: Shirley Bassey ja I (who have nothing). Mahtava tulkinta joka saa ihoni kananlihalle. Tuossa on tunnetta!

Music makes the world go round...

Koska musiikki on hieno asia olen lokakuussa päättänyt osallistua Tiinalta löytämääni musiikkimeemiin. Eli 30 päivää, 30 biisiä. Ja jokaisena päivänä uusi teema. Alla lista siitä mitä tuleman pitää:

Day 01 - Your favorite song
Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year

Kuukausi tulee alkamaan todella vaikealla teemalla. Sitä on pohdittava tarkkaan, mutta yritän silti saada homman käyntiin huomenna, 1.10.

Mitä jos kuolleet heräisivätkin?

Viime viikolla kävi jotain mitä ei ole tapahtunut varmaan sitten teini-iän: ahmaisin kirjan päivässä. Se on hyvän kirjan merkki se.

John Ajvide Lindqvistin toinen romaani "Hanteringen av odöda" (suomennettu nimellä "Kuinka kuolleita käsitellään") on mielestäni vähintäänkin yhtä hyvä kuin edeltäjänsä "Ystävät hämärän jälkeen". Tapahtumat sijoittuvat Tukholmaan, missä outoa sähköistä ilmiötä seuraa äskettäin kuolleiden herääminen. Nämä elävät kuolleet, tai uudelleenelävät, eivät kuitenkaan himoitse ihmislihaa tai -aivoja, vaan heidän päällimmäinen toiveensa on päästä kotiin.

Kirjassa seurataan muutaman henkilön kohtaamisia uudelleenelävien lähimmäistensä kanssa, ja tarinan keskiössä on näiden yksittäisten ihmisten ja myös yhteiskunnan suhtautuminen yllättäviin tapahtumiin. Tiedemiehet yrittävät keksiä tapahtumille selitystä, ja viranomaiset pohtivat miten tämä uusi vähemmistöryhmä saataisiin rehabilitoitua ja integroitua yhteiskuntaan. Sillä kunnon ruotsalaisen kansankotiperiaatteen mukaisesti kaikille on taattava hyvät oltavat.

Tässä, kuten Lindqvistin edellisessäkin kirjassa minun mielestäni vahvuutena on se, että tarinat sijoittuvat itselle tuttuun, moderniin pohjoismaiseen miljööseen, eivätkä tapahtumat mene överiksi. Normaali elämä jatkuu, eikä kuolleiden herääminen välttämättä tarkoita maailmanloppua.

Kahden kirjan perusteella John Ajvide Lindqvist on nyt lunastanut paikkansa minun suosikkikirjailijalistallani, ja aion piakkoin lukea lisää hänen teoksiaan.

Suosittelen!

Writer's block

On se nyt p... kun aivoissa on joku takalukko eikä tekstiä vaan synny. Periaatteessa päässä olisi jos jonkinlaisia jupinoita, mutta ne eivät yllä sormenpäihin saakka. Inspiraatiota odotellessa vähän kuvia menneeltä kesältä:

Myllysilta purettiin pala palalta

Tuli istuttua jokirantakahviloissa joita myös lokit pitivät tarkassa valvonnassa.

Keskiaikamarkkinatkin oli.

Kävin usein lähirannassa juttelemassa sorsille

Siellä pesi myös joutsenpariskunta. Tämä kaveri läksi innoissaan lyllertämään kohti, ilmeisesti pullan toivossa (ei ollut ainakaan kiukkuisen oloinen, tämä oli pesintäajan jälkeen)...

Pico tekee mitä parhaiten osaa: rentoilee.

Ruotsinlaiva Ukkopekka-höyrylaivalta nähtynä

Eräs amerikkalainen vieras sanoi kuulleensa että nämä lautat ovat varsinaisia lemmenlaivoja. Minä totesin että juu, porauslautoiksikin niitä kutsutaan.

Maaseudun rauhaa tuli koettua Jokioisissa - Jokioisilla? Miten se taipuu?

Siellä oli lehmiä...

... ja ihanaisia hymyileviä vuohia.

Ja nyt onkin sitten taas syksy... täytynee tänään lähteä pipokaupoille.

Väsynyttä meininkiä

Tuli taas kadottua blogistaniasta pariksi viikoksi. Touhusin kansainvälisen tutkijakonferenssin järjestelyiden kimpussa ja h-hetken lähestyessä tuli tehtyä ympäripyöreitä päiviä. Vähäisiksi jäivät unet myös konferenssin aikana, kun oli ohjelmaa iltaan saakka, ja sitten vielä "piti" käydä jatkoillakin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun piti heti seuraavana päivänä taas olla skarppina tehtävissä ja kykeneväinen sosiaaliseen kanssakäymiseen... ja vielä englanniksi.

Kaikenkaikkiaan saatiin aikaiseksi vallan onnistunut tapahtuma, ja osallistujien antamat kehut lämmittivät väsyneenkin organisaattorin mieltä. Oli myös erittäin hauskaa tavata mukavia ihmisiä lähes joka mantereelta, kenties niistäkin suhteista voi joskus tulevaisuudessa olla hyötyä. Sitähän melkein rupeaa miettimään oman tutkijauransa jatkamista, että pääsisi jatkossakin moisiin tapahtumiin. (Mutta ei, minä en siihen apuraharumbaan kyllä enää ryhdy!)

Mutta kuten odottaa saattoi, homman ollessa ohi päälle kävi flunssa, jota olen tämän viikon ajan yrittänyt parannella. Saisi jo tämä aivastelu loppua!

Toivon mukaan ensi viikko tuo mukanaan paluun normaaliin.