Rob Dougan: Furious Angels... kerron, että luin loppuun Philip K. Dickin "Palmer Eldritch. Kolmesti merkitty mies". Mainitsinkin siitä jotain muutama päivä sitten, kun kirja soluttautui kuumehoureisiini.
Jo alkuasetelma oli aika masentava: Maapallon ilmasto on muuttunut niin pahaksi, ettei ulkona voi liikkua ilman suojia ja jäähdytysjärjestelmiä. Jos keskipäivällä erehtyy ulos harhailemaan ilman suojia, kärventyy kuoliaaksi. Rikkaat ihmiset käyvät evoluutioterapiassa hypätäkseen muutaman evoluutiotason yli. Ihmiskunta on myös perustanut siirtokuntia Marsiin, mutta elämä siellä on niin ankeaa, ettei sinne kukaan halua vapaaehtoisesti lähteä. Siispä ihmisiä velvoitetaan astumaan palvelukseen kun YK niin käskee. Ja kun kerran on Marsiin joutunut, sieltä ei ole paluuta. Varsin masentavaa.
Marsilla elämä on tosiaankin niin ankeaa, että siirtokuntalaiset haluavat pakoa todellisuudesa. Tähän tarkoitukseen on nukkekodit jotka ovat replikoita Maan olosuhteista. Hallusinogeenisen huumeen avulla siirtokuntalaiset siirtyvät nukkekodin asukkaisiin ja voivat hetkellisesti kuvitella olevansa Maassa.
Markkinoille tulee kuitenkin uusi huume, jonka Palmer Eldritch on tuonut matkaltaan kaukaisesta galaksista - se lupaa miltei ikuista elämää, mutta käyttö ei loppujen lopuksi olekaan niin harmitonta. Mistä tietää mikä on totta ja mikä kuvitelmaa? Ja kuka Palmer Eldritch oikein on? Seassa oli myös jonkin verran uskonnollissävytteistä pohdintaa.
Pidin kyllä kirjasta, vaikkei se suosikkilistalleni ehkä pääsekään. Annan sille kolme ja puoli planeettaa.
Nyt hyökkään James Herbertin "Once"-teoksen kimppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti