Ei käy kateeksi...

... kauppojen kassoja.

Kävin ruokakaupassa. Jonossa maksuvuorossa oleva asiakas otti pulttia siitä että kassahenkilö kehtasi kysyä onko hänellä etukorttia. "Kai minä nyt sen näyttäisin, jos minulla sellainen olisi, HERRANJUMALA!"... Kamala sättiminen siitä alkoi.

Oli rouvashenkilö tainnut nousta väärällä jalalla tänä aamuna. Kassoilla nyt vaan taitaa olla sellaiset ohjeet, että kysytään asiakkailta korttia. Ei siitä sellaista metakkaa pitäisi nostaa. Eikä se vaan ole niin varmaa, että asiakas aina muistaa näyttää korttiaan, vaikka tämä rouva sitä mieltä tuntui olevan - minä ainakin olen joskus niin ajatuksissani, että meinaa toisinaan unohtua.

Tuota episodia seuratessani aloin tosissani hermostua sille kärttyisälle eukolle. Jos olisin yhtään rohkeampi ihminen, olisin voinut huomauttaa tämän ylireagoimisesta. Läheltä kyllä piti, sen verran rupesi sisuksissa kuohumaan.

Olen aikoinani ollut kassatyössä, mutta en tiedä miten nykyään pärjäisin siinä hommassa. Ottaisi hirveästi päähän, kun joutuisi ottamaan vastaan kaikkea paskaa hankalilta asiakkailta voimatta rähjätä vastaan. Äskettäin Tukholmanreissulla törmäsin taas erittäin ärsyttävään asiakkaaseen paikallisella R-kiskalla. Tämä leidi joutui odottamaan tiskillä hieman aikaa, kun vuorosta poistuva myyjä ilmeisesti neuvoi vuoroon tulevaa jossain asiassa. Sitten, kun myyjä tuli palvelemaan, täti heitti ostettavansa tiskiin ja tiuskaisi ettei hän ostakaan niitä kun joutui odottamaan niin kauan. Haloo! Malttoi kuitenkin odottaa niin kauan että sai osoitettua mieltään! Olisi lähtenyt pois siinä vaiheessa kun rupesi pännimään - mutta ei, piti päästä rähjäämään. Eikä siinä niin kauaa edes mennyt, ainakaan minun mittapuuni mukaan.

Kyllä minäkin olen helposti ärsyyntyvä, mutta en sentään rupea rähjäämään ihan pikkuasioista.