Minä julistan vieläkin uuden musiikin löytämisen ilosanomaa. Teurastin säästöpossun ja kävin sitten ostamassa sen Serj Tankianin Elect the Dead -cd:n josta kirjoitin viime viikolla. Muutaman päivän kuuntelun jälkeen voin vain todeta että: Hitto, se on HYVÄ!Ja miksi?
1. Biisit ovat jännästi rakennettuja, ja niistä löytyy vaikutteita eri tyylilajeista. Toisinaan samaan biisiin ollaan voitu tunkea äärimmäistä ryminää ja rauhaisaa suvantoa, ikään kuin kaksi eri biisiä*. Ainekset jotka puhuttelevat minua ovat raskas rock-poljento, sinfonisuus, teatraalisuuteen kallistuva mahtipontisuus, rytmilliset variaatiot, etniset mausteet (Tankian on itse syntyperältään Libanonissa syntynyt armenialainen), ja tietty miellyttävät sävelkuviot.
2. Serj on loistava tulkitsija, joka ei sorru laulutyylissään monotoniaan.
3. Monessa kipaleessa piano on tärkeässä asemassa, Anne tykkää.
4. Lyriikoissa on sanomaa. Yhteiskuntakritiikkiä, anti-sota, pro-luonto... Eikä tässä ei ole kyse mistään valveutuneisuustrendin aallonharjalla ratsastamisesta. Tankian on jo SOAD-vuosina ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen, ja tämä mm. perusti vuonna 2002 Axis of justice - järjestön yhdessä Rage Against the Machinen Tom Morellon kanssa.
5. Tämä nyt ei vaikuta itse levyn hyvyyteen, mutta Serj Tankian vaikuttaa kaikin puolin symppikseltä kaverilta. Ja jotenkin minua vain kiehtoo lahjakkaat ihmiset, jotka tekevät suurinpiirtein koko levyn omin käsin.
Harmittaa, että Tankian on kesällä tulossa Provinssiin, enkä minä pääse sinne fiilistelemään. Olisipa ennemminkin kiinnitetty Ruisrockiin.
Jos minua pyydettäisiin valitsemaan yksi suosikkikappale levyltä, en kyllä osaisi vastata. Se on niin tasaisen hyvä. Tässä kuitenkin pari biisiä johon olen ihastunut yhä enemmän:
Honking Antelope (mahtipontisuutta)
Unthinking majority (Tästä löytyy mukavaa rutistuksen ja kevyen rallattelun kontrastia)
... pakko vielä lisätä Praise the Lord and Pass the Ammunition, joka poikkeaa eniten levyn muista biiseistä:
*) Eri genrejen ja komppien sekoittaminen onkin ollut ominaista System of a Downille, joiden musiikkia joku onkin kuvaillut sanalla äkkiväärä. Tykkään kovasti sellaisesta genreillä ja tempoilla leikittelystä, mistä syystä olenkin esittänyt itselleni syyttävän kysymyksen, että minkä takia en ole koskaan tajunnut tutustua SOAD:iin paria biisiä enemmän? Epäkohtaa korjataan parhaillaan.
3 kommenttia:
Serj on hyvä, persoonallinen. Tulee mieleen mm. -70-80-luvun Jethro Tull (jota nuoruuden poikaystäväni fanitti aikoinaan..) Ja mahtavaa, että hän on aikuinen mies, jolla on sanomaa!
Sooloilija: Jep, persoonallisuus, aikuisuus ja kunnon sanoma ovat plussaa. Puhuttelee minua enemmän kuin kaikenmaailman "shake your ass & gimme some lovin'"-tyyppiset jutut. (Nyt taisin kuulostaa oikein täti-ihmiseltä... ;-D)
Jethro Tullia en muuten olekaan koskaan kuunnellut... täytynee lisätä listaani asioista, joita on tehtävä ennenkuin kuukahtaa.
Itsekin kävin youtubesta verestämässä muistoja Jethro Tullista ja Ian Anderssonista huiluineen..
Tuosta 'shake your ass...'-jutusta tulee mielee suurin osa varsinkin rapakon takaa tulevista artisteista; rahaa on kuin roskaa,sekä artistilla että tuottajilla, mutta niihin biiseihin ei irtoa sanomaa, ei millään. Täti täälläkin huokaa...
Lähetä kommentti