Niinä onnellisina aikoina kun minulla oli kylpyamme harrastin usein vaahtokylpyjä kynttilänvalossa. Eilen jouduin tahtomattani suihkuttelemaan liekkien lepattaessa.
Sytyttäessäni kylppärin valoja toinen lampuista simahti kokonaan ja toinen jäi palamaan hyvin heikosti - kylppäri oli siis lähes sysipimeä. Ei siis auttanut muu kuin asetella kynttilöitä lavuaarin reunalle ja käydä suihkussa tunnelmavalaistuksessa. Onneksi minulla on läpinäkyvä suihkuverho, minkä ansiosta valo kantautui suihkuun saakka.
Ärsyttää suuresti tuo lamppujen palaminen - kyseessä on nimittäin sisäänrakennetut halogeenivalaisimet, joiden aukaisu on aina yhden kiroilun ja hampaidenkiristelyn takana. Jos joskus sattuisin pääsemään remonttia tekemään, en missään nimessä asentaisi halogeeneja. Se on varma.
Remontista tulikin mieleeni, että minua on viime aikoina vaivannut asunnonvaihtokuume. Olen nimittäin lopen kyllästynyt elämään 38 neliön yksiössä ja kokkaamaan keittokomerossa jossa ei ole tiskikonetta. Pitäisi jaksaa tiskata monta kertaa päivässä jos tahtoisi pitää tasot siisteinä. Ongelma on vaan se, että jos haluan asua yhtä lähellä keskustaa kuin nyt, niin suurempien asuntojen vuokrat ovat aivan huimia! Mieluummin melkein maksaisin semmoisen summan asuntolainaa kuin jonkun toisen taskuun - mutta koska olen pätkätöissä eikä minulla ole valtavaa pesämunaa, tuskin saisin lainaa, enkä edes uskaltaisi sitä ottaa.
Yhtenä vaihtoehtona olen nyt alkanut pitää asumisoikeusasuntoa. Asumisoikeusmaksun turvin pääsisi käsiksi isompaan ja paremmin varusteltuun asuntoon pienemmällä kuukausivuokralla kuin vapailla vuokramarkkinoilla. Sitäpaitsi siinä voisi asua varmemmin kuin vuokralla. Ongelma tässä on vain se, että koska tämä systeemi ei ole vielä saanut suurempaa jalansijaa Suomessa (Ruotsissahan suuri osa asunnoista ovat asumisoikeuksia, siellä kun ei suomalaisten tapaan pidetä omistusasumista kovinkaan tärkeänä.), asuntoja on melko rajoitetusti. Keskustan alueella on tasan kaksi taloa, ja muut jossain jumalan selän takana.
Olen nyt kuitenkin asettunut asuntojonoon, katsotaan jos joskus vapautuisi sellainen kämppä johon voisin kuvitella muuttavani. Täällä kaatuu seinät päälle.
3 kommenttia:
Minäkin niin toivoisin kylpyammetta: sellaista länkkärimallista kuparisaavia tai sitten ihanaa tassumallia. Hätätilassa melkein mikä tahansa saavi kelpaisi ja sellainen hätätila tuntuisi olevan about joka toinen päivä. Hotellihuonettakin buukatessa muistan aina erikseen pyytää, että saisiko sellaisen komeron, jossa on kylpyamme. Stadissa Manskun Scandic pitää huolen etteivät asiakkaat huku; ammeen syvyys on jotain 20 senttiä.
Sulle on juttuhaastetta blogissani ;O)
Tintti: 20 senttiä??? Eihän sellaisesta tule kuin vihaiseksi. Vettä pitää olla leukaperiin saakka.
Mikaela: otan haasteen vastaan ja mietin päivän mittaan...
Lähetä kommentti