Päätin siivota ja hankkiutua eroon edes joistain vanhoista c-kaseteistani. Ainakin sellaisista, joiden sisältö minulla on nykyään cd:llä tai mp3-muodossa, ja myös sellaisista joita en taatusti tule enää kuuntelemaan. Todennäköisesti kuitenkin käy niin, että jossain vaiheessa muistelen että "minullahan oli se yksi biisi aikoinaan kasetilla, nyt olisi kiva kuunnella sitä"... mutta otan sen riskin.
Olen aikoinaan ollut innokas äänittelijä, ja kasetteja löytyy ihan kamala määrä - paksun pölyn peittäminä, koska en ole niitä vuosiin kuunnellut. Siivouksen jälkeen määrä on vähentynyt melkein puoleen. Vielä en raaski luopua radiosta äänittämistäni kokoelmista - ne välittävät kulloisenkin ajan henkeä ja ovat nostalgiaa parhaimmillaan. Kasetteja löytyy 80-luvun alkuvuosilta johonkin 90-luvun loppuun.
Löysin myös kaksi ensimmäistä äänittämääni kasettia, alempi taitaa olla vuodelta 1982 ja ylempi vuodelta 1983. Minä olin silloin 12-13-vuotias.
Puberteetti-ikäiselle Annelle kelpasi näköjään sekä Pelle Miljoona, Korroosio että Kake Randelin! Mutta mikä kumma tuo Kobrien kuningas on? Depeche Modeakin tuolta näkyy löytyvän - siinä on bändi jota diggaan yhä - ja odotan innolla huhtikuussa ilmestyvää uutta albumia.
Toiselta kasetilta löytyy myös Duran Duranin Rio - Duran Duran oli ensimmäinen bändi jota aloin oikein fanittamaan. Kosketinsoittaja Nick Rhodes, kuvassa sinisessä haalarissa, oli mielestäni aivan ihq, jos sitä sanontaa oltaisiin silloin käytetty. Ensimmäinen ostamani lp-levy taisi olla juuri kyseisen bändin esikoisalbumi. Toinen ostokseni oli Human Leaguen Dare.
Ja nyt tähän loppuun ei Duran Durania, vaan toiselta kasetilta löytyvä Ultravoxin Hymn, josta pidän yhä:
2 kommenttia:
Ajattele jos c-kasetista tuleekin samanlainen keräilyhullutus kuin vinyyleistä? Itselläni tosin ei näitä ihmeitä enää ole mutta muistan kun teininä nauhoitin kappaleista radiosta ;O) Ja joku ääliöjuontaja puhui kappaleen päälle!!!
Juu, ne päällepuhujat osasivat sitten riepoa!
Lähetä kommentti