Ylitsepursuava The Imaginarium of Dr Parnassus

Tämä oli elokuva jonka jälkeen en heti oikein tiennyt mitä mieltä olisin. Piti oikein nukkua yön yli ennenkuin päädyin antamaan sille 2,5 tähteä. Toivoin että olisin pitänyt leffasta enemmän, mutta jonkinasteinen sekavuus ja yltäkylläisyys laski arvosanaani. Ja vaikka kankaalla oli tavaraa tuutin täydeltä silmäluomeni rupesivat jossain vaiheessa lerpsumaan, mikä ei ole hyvä merkki.

Minä sentään pidin leffasta jonkin verran, koska yleensä pidän karnevalistisesta tunnelmasta ja satumaisista lavasteista. Mutta olin houkutellut mukaani Pulla-Armaksen jolle aikuisten sadut ja pienetkin musikaaliin viittaavat piirteet ovat kuin punainen vaate, ja äijä melkein puhisi turhautumistaan. Ei sentään lähtenyt kesken pois… Pulla-Armas vertasi kokemusta siihen kuin jos vähän pahoinvoivana joutuisi istumaan pöydän ääreen joka on täynnä ylisuuria leivoksia ja joutuisi syömään niitä samalla kun pitäisi kuunnella sadan yhdentekevän ihmisen yhdentekevää juttelua… =D Kieltämättä sitä oli välillä vähän pyörryksissä kun kankaalle paiskattiin kerralla koko Terry Gilliamin pään sisältö.

Periaatteessa pidin leffan visuaalisesta tyylistä, mutta se tosiaan tursusi välillä vähän liiaksi yli. Minusta tuntuu siltä kuin itse tarina jäi kaiken visuaalisen tykityksen ja kohkaamisen jalkoihin. Ajoittain tarjolla oli hyvinkin Monty Pythonmaista juttua. Tähän väliin täytyy huomauttaa että rakastan Monty Pythonin lentävää sirkusta, mutta ne Gilliamin välianimaatiot olen usein kelannut yli.
Lily Cole sopi mielestäni rooliinsa kuin nakutettu, tyttöhän näyttää ihan nukelta. Ja Heath Ledger/Johnny Depp/Jude Law/Colin Farrell –kuvio toimi mielestäni kyllä yllättävänkin hyvin.

Mutta kokonaisuudessaan elokuva oli minulle ikävä kyllä hienoinen pettymys.