sunnuntaina, huhtikuuta 25, 2010

Tiellä kohti ei mitään

Olipas hyvä kirja tuo Cormac McCarthyn The Road eli suomennettuna Tie! Ei ihme että se on voittanut Pulitzer-palkinnon.

Minähän pidän kovasti erilaisista dystooppisista ja postapokalyptisista visioista, joten ei sinänsä ihme että tämä kirja kolahti minuun. Maailmaa on kohdannut joku tarkemmin määrittelemätön tuho joka on karsinut suurimman osan ihmisistä. Eloonjääneet vaeltavat karussa, hedelmättömässä maastossa etsien tuholta säilyneitä säilykkeitä ja tilapäistä kattoa päänsä päälle. Yhteen paikkaan ei uskalla jäädä pitkäksi aikaa, sillä tässä maailmassa ihminen on ihmiselle susi, ja toisille kelpaa pahimpaan nälkään jopa ihmisliha.

Kirjassa seurataan isän ja pojan hidasta matkaa tietä pitkin ja heidän taisteluaan hengissä pysymiseksi. Heillä sentään on toisensa, autiossa maailmassa vaeltaa myös yksinäisiä ihmisraakkeja, joiden kohtalo vaikuttaa vielä surullisemmalta. McCarthyn kuvaus elämän raakuudesta ja kurjuudesta on niin vaikuttava että välillä ihan puistatti.


Pidin siitä että kirjassa ei sen enempää selitelty mikä katastrofi tai sota on tämän maailmanlopun takana, vaan kukin saa itse kuvitella tuhon syyt. Ja eihän sitä voi olla miettimättä että tämä skenaario voi joskus ihan hyvin olla täyttä totta.

Kirjasta tehtyä elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta kyllä se varmaan tulee katsottua kunhan se julkaistaan DVD:llä.Toivottavasti ei ole kova pettymys.

Anne suosittelee: Lue tämä!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä taas katsoin leffan viime vuonna, ja kirja odottaa nyt yöpöydällä että saan ensin Ihmissataman luettua ;O) Leffasta pidin paljon, takuulla täysin erilainen kuin kirja mutta jos ottaa nämä taiteenlajit omina aloinaan niin yleensä ei pety..

-Anne- kirjoitti...

Näin että se tulee Makuuniin viikolla 21, sitten täytyy vuokrata ja katsastaa.
Tuon Ihmissataman tahdon minäkin jossain vaiheessa lukea.

Helinä Laajalahti kirjoitti...

Minä taas en ihan vakuuttunut ollut tuosta leffasta, vaikka se hienolta näyttikin ja mahtavat roolisuoritukset Viggo & son tekivät. Kirjaa olen kuullut kehuttavan, mutta enpä ole ehtinyt lukea... pitäisi, tiedän :)

-Anne- kirjoitti...

Minä tykästyin tuon luettuani McCarthyn kirjoitustyyliin (luin englanninkielisenä), ja ajattelin katsastaa jonkun muunkin hänen kirjoittamansa kirjan. Mukavaa oli myös että kirja oli sopivan pitkä.

LinkWithin

--- Related Posts with Thumbnails