En suinkaan ehtinyt lukea kirjaa loppuun yhdessä päivässä, kuten innokkaimmat lukijat, vaan kahlasin läpi viimeiset sivut tässä illansuussa.
Nyt se jännitys sitten on ohi. Kirjassa piisasi jännitystä, pakoilua ja kidutusta, ja hahmoja kuoli sen verran että jouduin useaan otteeseen kaivamaan esiin nessupaketin. Niisk ja prööt. Ei ollut mikään leppoisan onnellinen loppuosa, ei. Tai itse loppu oli kyllä onnellinen, mutta siihen pääseminen vaati jonkin verran ikäviä tapahtumia ja uhreja. Hyvä niin.
Ja aiemmat arveluni Severuksen lojaaliudesta piti kuin pitikin paikkansa. Moni Snape-fani lienee huokaissut helpotuksesta. Mutta voi Severus parkaa... Siihenkin liittyen jouduin vähän vetistelemään - voi hemmetti miun kanssani, vanhemmiten minusta on tullut oikea itkupilli.
Jotten pelkästään kehuisi, niin täytyy sanoa, että kirjan olisi voinut päättää myös ilman epilogia. Se ei tässä tapauksessa ollut mielestäni välttämätön. Siinä vaan esitettiin konkreettisesti se, mitä jo tarinan kulkiessa oli luettavissa tiettyjen hahmojen tulevaisuudesta.
Mitäs nyt sitten tehdään, kun sarja on loppu? Joku tutkija väitti lehdessä, että tarinan loppuminen voi aiheuttaa lapsissa ja teineissä ahdistusta. Ei minua sentään ahdista - mutta en olekaan lapsi tai teini... Mutta jos eroahdistus vielä alkaa vaivaamaan, voin lievittää sitä huomenna, kun menen elokuviin katsomaan Feeniksin killan.
2 kommenttia:
Voisin lyödä vetoa siitä, että jokunen nuori jossain päin maailmaa tekee itsemurhan ihan vain siksi, että tämä sarja loppuu, tai siksi, että joku tietty henkilö saa tässä viimeisessä osassa surmansa. Kovin surullista
:(
Niin, kuka tietää. Onhan sitä älyttömämmistäkin syistä henki riistetty... aina on ongelmaisia.
Lähetä kommentti